Tänään oli Kuntatalolla COSSin, Tietotekniikan liiton ja Kuntaliiton yhteisen avoimen lähdekoodin road shown kolmas tilaisuus. Kahteen ensimmäiseen tilaisuuteen Turussa ja Tampereella en päässyt mukaan, koska olin IGF 2009:ssä niiden aikana. Täällä Helsingissä toimin puheenjohtajana ja pidin esityksen julkisen hallinnon näkökulmasta. Muita puhujia olivat Elias Aarnio COSSista, Mikael Böök Katto-Menystä, Petri Mertanen Naviatech Solutionista ja Pirjo Hannikainen Proactumista.
Koko iltapäivän kestäneessä tilaisuudessa käsiteltiin avoimen lähdekoodin hyödyntämistä sekä julkishallinnon että liiketoiminnan näkökulmasta. Elias Aarnio avasi tilaisuuden hyvällä johdannolla avoimeen lähdekoodiin ja sen erityispiirteisiin. Oma esitykseni keskittyi avoimuuden hyötyihin julkisella sektorilla, mitä hyötyjä sillä saavutetaan ja mitä avoimuutta edistäviä linjauksia on tehty ja millaisia hankkeita käynnissä. Mikael Böök lähestyi asiaa kirjastojen näkökulmasta ja esitti näkemyksenään, että Internet oikeastaan on yksi suuri kirjasto ja kirjastojen tulisi myös hallinnoida sitä, eikä hallitusten tai ICANNin.
Petri Mertasen esityksen aiheena oli, miten lisenssipohjainen ohjelmistotalo on muuttunut avoimia järjestelmiä hyödyntäväksi palveluyritykseksi. Aloite muutokseen oli tullut isolta asiakkaalta, joka oli kylmästi ilmoittanut, ettei maksa lisenssimaksuja. Tämä oli johtanut liiketoimintamallin uudelleenarviointiin ja toimintatavan muutokseen.
Pirjo Hannikaisen esitys painottui avoimen lähdekoodin uskottavuusongelmaan, eli miten tehdä vakavasti otettavaa liiketoimintaa alueella, jota moni edelleen pitää nörttien puuhasteluna.
Päivän viimeisenä esityksenä oli Eliaksen toinen presis, joka keskittyi avoimen lähdekoodin yrityskäytön mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Esityksessä oli mm. lista erilaisista verkkopalveluista, jotka tarjoavat avoimen lähdekoodin ohjelmia tai tietoa niistä sekä lyhyt esittely muutamista yrityskäyttöön soveltuvista avoimen lähdekoodin desktop-ohjelmista.
Esitysten kalvot tulevat jakeluun Tietotekniikan liiton verkkosivuille. Tilaisuus taltioitiin myös videolle ja laitetaan jakeluun verkkoon.
Road shown seuraavat tilaisuudet Oulussa 2.12. ja Rovaniemellä 4.12.
maanantai 30. marraskuuta 2009
perjantai 27. marraskuuta 2009
IT-standardisointiyhteistyötä Euroopassa
Osallistuin eilen ja tänään Amsterdamissa pidettyyn ICT-standardisoinnin verkostotapaamiseen. Tilaisuuden järjestäjänä toimi Hollannin Standardisation Forum, joka on ministeriön asettama yhteistyöelin, jonka tehtävänä on edistää avointen standardien käyttöä ja yhteentoimivuutta julkisella sektorilla. Kokoukseen oli kutsuttu eri maista julkisen sektorin tietotekniikkastandardisoinnin parissa työskenteleviä asiantuntijoita. Osallistujia oli lähinnä Euroopasta; paikalla oli lisäkseni henkilöitä Hollannista, Espanjasta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta, mutta olipa kaksi osallistujaa tullut peräti Japanista asti.
Shuichi Tashiro Japanin Open Software Centeristä kertoi heidän kokemuksistaan. Open Software Center toimii IPAn (Information-technology Promotion Agency) alla, Japanin kauppa- ja teollisuusministeriön asettamana. Japanissa on jo muutama vuosi sitten laadittu hallinnon IT-hankintaohjeet, joissa suositaan avoimien standardien käyttöä. Tällä hetkellä on tekeillä lista suositelluista avoimista standardeista, jota varten on laadittu arviointikriteeristö, jota käytetään paitsi itse standardien, myös niitä laativien organisaatioiden evaluointiin. Japanilaiset ovat laatineet myös oman määritelmän avoimelle standardille. Yksityiskohtana mainittakoon, että hallitus myöntää verohelpotuksia yrityksille, jotka valmistavat keskeisiksi nähtyjä SOA-komponentteja.
Kokouksessa käytiin myös keskustelu Euroopan yhteentoimivuusviitekehyksestä (European Interoperability Framework, EIF). EIF:stä, joka on yksi EU:n komission yhteentoimivuusohjelma IDABC:n tuotoksista, on jo jonkin aikaa ollut tulossa uusi versio. Luonnos versio 2.0:ksi oli julkisella kommenttikierroksella jo yli vuosi sitten ja sitä pidettiin yleisesti melko hyvänä. Kriittisimmin sitä arvioitiin varmaankin Microsoftin lausunnossa. Muutama viikko sitten nousi pienimuotoinen kohu, kun julkisuuteen vuosi uusi versio luonnoksesta, jota ei vieläkään ole julkaistu IDABC:n verkkosivuilla. Dokumentista oli poistettu pitkät pätkät mm. avointa lähdekoodia koskevaa tekstiä. No tämä voi tietysti olla vain lyhentämisestä johtuvaa, dokumentissa on edelleen mainittu koodin uudelleenkäyttö keskeisenä periaatteena. Avointen standardien kohdalla sen sijaan tilanne on lievästi sanottuna mielenkiintoinen: niitä ei mainita lainkaan. Myös EIF 1.0 versiossa oleva avoimen standardin määritelmä on poistettu uudesta luonnoksesta kokonaan. Sen sijaan puhutaan avoimista spesifikaatioista, mutta missään ei ole määritelty mitä sillä tarkoitetaan. Lisäksi dokumentissa mainitaan keskeisenä periaatteena 'avoimuus', mutta määritellään se niin sekavalla tavalla, että sillä voidaan tarkoittaa melkein mitä tahansa.
Kävimme tänään kokouksen hollantilaisten isäntien aloitteesta keskustelun EIF 2.0:sta. Paikalla oli myös IDABC:n edustaja Per-Olav Gramstad ja EIF 2.0:n laatimiseen osallistunut Miguel A. Amutio Espanjasta. Hollantilaiset esittivät, että paikalla olevat EU:n jäsenvaltiot voisivat laatia yhteisen lausunnon uudesta versiosta, sikäli kun siitä ollaan vielä järjestämässä konsultaatio. Sellaisesta ei tällä hetkellä ole mitään tietoa, kuten ei dokumentin hyväksymis- tai julkaisuaikataulustakaan. Gramstad ja Amutio selittivät että avoimen standardin käsite on hyvin ongelmallinen EU:n sisällä ja sen käyttö voisi olla esteenä dokumentin hyväksymiselle komission viralliseksi tiedoksiannoksi. EIF:n ykkösversiolla ei ole mitään virallista statusta ollutkaan. Mihinkään lopputulokseen keskustelussa ei päädytty ja sitä varmasti jatketaan kokouksen jälkeenkin.
Kaiken kaikkiaan kokouksessa sai erittäin arvokasta informaatiota siitä, missä muissa maissa mennään käytännön toiminnan tasolla yhteentoimivuuden edistämisessä. Erityisen kiinnostavia ovat eri maissa tehdyt listat suositelluista standardeista (standardisalkut) ja niiden laatimisessa käytetyt menetelmät ja kriteeristöt. Suomessa tällaista julkisen hallinnon standardisalkkua ei ole vielä määriteltynä, mutta tarvetta sille kyllä olisi. Isännät tuntuisivat toivovan, että näitä tapaamisia jatketaan, mikä olisi ehdottomasti hyvä asia.
Shuichi Tashiro Japanin Open Software Centeristä kertoi heidän kokemuksistaan. Open Software Center toimii IPAn (Information-technology Promotion Agency) alla, Japanin kauppa- ja teollisuusministeriön asettamana. Japanissa on jo muutama vuosi sitten laadittu hallinnon IT-hankintaohjeet, joissa suositaan avoimien standardien käyttöä. Tällä hetkellä on tekeillä lista suositelluista avoimista standardeista, jota varten on laadittu arviointikriteeristö, jota käytetään paitsi itse standardien, myös niitä laativien organisaatioiden evaluointiin. Japanilaiset ovat laatineet myös oman määritelmän avoimelle standardille. Yksityiskohtana mainittakoon, että hallitus myöntää verohelpotuksia yrityksille, jotka valmistavat keskeisiksi nähtyjä SOA-komponentteja.
Kokouksessa käytiin myös keskustelu Euroopan yhteentoimivuusviitekehyksestä (European Interoperability Framework, EIF). EIF:stä, joka on yksi EU:n komission yhteentoimivuusohjelma IDABC:n tuotoksista, on jo jonkin aikaa ollut tulossa uusi versio. Luonnos versio 2.0:ksi oli julkisella kommenttikierroksella jo yli vuosi sitten ja sitä pidettiin yleisesti melko hyvänä. Kriittisimmin sitä arvioitiin varmaankin Microsoftin lausunnossa. Muutama viikko sitten nousi pienimuotoinen kohu, kun julkisuuteen vuosi uusi versio luonnoksesta, jota ei vieläkään ole julkaistu IDABC:n verkkosivuilla. Dokumentista oli poistettu pitkät pätkät mm. avointa lähdekoodia koskevaa tekstiä. No tämä voi tietysti olla vain lyhentämisestä johtuvaa, dokumentissa on edelleen mainittu koodin uudelleenkäyttö keskeisenä periaatteena. Avointen standardien kohdalla sen sijaan tilanne on lievästi sanottuna mielenkiintoinen: niitä ei mainita lainkaan. Myös EIF 1.0 versiossa oleva avoimen standardin määritelmä on poistettu uudesta luonnoksesta kokonaan. Sen sijaan puhutaan avoimista spesifikaatioista, mutta missään ei ole määritelty mitä sillä tarkoitetaan. Lisäksi dokumentissa mainitaan keskeisenä periaatteena 'avoimuus', mutta määritellään se niin sekavalla tavalla, että sillä voidaan tarkoittaa melkein mitä tahansa.
Kävimme tänään kokouksen hollantilaisten isäntien aloitteesta keskustelun EIF 2.0:sta. Paikalla oli myös IDABC:n edustaja Per-Olav Gramstad ja EIF 2.0:n laatimiseen osallistunut Miguel A. Amutio Espanjasta. Hollantilaiset esittivät, että paikalla olevat EU:n jäsenvaltiot voisivat laatia yhteisen lausunnon uudesta versiosta, sikäli kun siitä ollaan vielä järjestämässä konsultaatio. Sellaisesta ei tällä hetkellä ole mitään tietoa, kuten ei dokumentin hyväksymis- tai julkaisuaikataulustakaan. Gramstad ja Amutio selittivät että avoimen standardin käsite on hyvin ongelmallinen EU:n sisällä ja sen käyttö voisi olla esteenä dokumentin hyväksymiselle komission viralliseksi tiedoksiannoksi. EIF:n ykkösversiolla ei ole mitään virallista statusta ollutkaan. Mihinkään lopputulokseen keskustelussa ei päädytty ja sitä varmasti jatketaan kokouksen jälkeenkin.
Kaiken kaikkiaan kokouksessa sai erittäin arvokasta informaatiota siitä, missä muissa maissa mennään käytännön toiminnan tasolla yhteentoimivuuden edistämisessä. Erityisen kiinnostavia ovat eri maissa tehdyt listat suositelluista standardeista (standardisalkut) ja niiden laatimisessa käytetyt menetelmät ja kriteeristöt. Suomessa tällaista julkisen hallinnon standardisalkkua ei ole vielä määriteltynä, mutta tarvetta sille kyllä olisi. Isännät tuntuisivat toivovan, että näitä tapaamisia jatketaan, mikä olisi ehdottomasti hyvä asia.
tiistai 24. marraskuuta 2009
Julkisen hallinnon ICT-palveluiden kehittäminen
Tänään järjestettiin Marina Congress Centerissä Katajanokalla JHS-seminaari, jonka aiheena oli ICT-palveluiden kehittäminen ja siihen liittyvät hiljattain julkaistut JHS-suositukset kehittämiskohteiden tunnistamisesta, esiselvityksestä ja vaatimusmäärittelystä. Alla yhteenveto siellä pitämästäni puheenvuorosta.
Syyskuussa 2006 JUHTAn JHS-jaosto käynnisti työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia JHS-suositus vaatimusmäärittelystä tietotekniikkahankkeita varten. Myöhemmin työstä rajattiin ulos laitteet ja tietoliikenneratkaisut ja päätettiin keskittyä tietojärjestelmiin. Hankkeen taustalla oli tietoisuus useista pieleen menneistä julkisen hallinnon tietojärjestelmähankinnoista. Epäonnistuneita hankintoja tarkastelemalla kävi ilmi, että haasteina olivat mm. hankintalaki ja hankintayksiköitten kokemattomuus. Koska julkisia hankintoja avoimella menettelyllä tehtäessä hinta on keskeisessä asemassa valintakriteerinä, pitää tarjoajalla olla hyvin tarkka käsitys siitä, mitä on tarjoamassa. Tämä taas on mahdollista vain, jos tilaaja tietää mitä on tilaamassa.
Tietojärjestelmähankkeissa on normaalia, että uusia vaatimuksia tulee esiin, kun järjestelmää aletaan toteuttaa. Mitä vähemmän aikaa ja vaivaa on käytetty vaatimusten määrittelyyn ennen aloittamista, sitä enemmän niitä todennäköisesti keksitään matkan varrella. Ongelmana tietysti on, että kilpailutuksessa määriteltyä hintaa ei saa ylittää kuin tietyissä rajoissa. Koska muutoksilla ja lisäyksillä on aina jokin hinta, jäävät ne joko toimittajan tappioksi tai toteuttamatta. Kumpikaan vaihtoehto ei ole mielekäs, mutta jälkimmäisessä saatetaan lopputuloksena saada järjestelmä, joka ei täytä tehtäväänsä ja joudutaan pian uusimaan.
JHS-suositusta lähdettiin toteuttamaan sillä oletuksella, että ohjeistamalla julkisia hankintayksikköjä systemaattisen vaatimusmäärittelymenetelmän käyttöön, saataisiin epäonnistuneiden hankkeiden määrää vähennettyä. Työhön otettiin pohjaksi Valtiokonttorin sisäiseen käyttöön tehty vaatimusmäärittelymenetelmä, jonka pohjalta muokattiin suositus koko julkiselle hallinnolle. Työhön osallistui poikkeuksellisen suuri määrä asiantuntijoita, sekä julkiselta sektorilta että järjestelmätoimittajilta.
Suositus julkaistiin syyskuussa 2007. Jo julkaisuvaiheessa oli selvää, että sitä tulisi täydentää esiselvitystä koskevalla ohjeistolla. Vaatimusmäärittelyssäkin saatetaan tehdä turhaa työtä, jos sitä ennen ei ole tehty kunnollista esiselvitystä, jossa on kartoitettu markkinoilla olevia vaihtoehtoja ja niiden ominaisuuksia. Esiselvityksen lopputuloksena saattaa tietysti olla myös, ettei koko hanketta ole järkevää toteuttaa. Esiselvityssuositus päätettiin kuitenkin tuottaa erillisessä hankkeessa, jotta vaatimusmäärittelyohje saataisiin mahdollisimman nopeasti käyttöön.
Esiselvityssuosituksen laatiminen käynnistettiin keväällä 2008. Pohjaksi otettiin jälleen Valtiokonttorissa laadittu menetelmä, jota lähdettiin muokkaamaan. Mukaan otettiin myös materiaalia ValtIT:n laatimasta kokonaisarkkitehtuurimenetelmästä, sen kokonaisarkkitehtuurin toimeenpanoa koskevasta osuudesta. Näin suositusluonnos saatiin luontevasti linkitettyä arkkitehtuuriin, joka luonnollisesti on ylätasolla, kun kehittämishankkeita suunnitellaan. Dokumentista oli kuitenkin tulossa jossain määrin sekava ja vaikeasti jäsennettevä, joten se päätettiin jakaa kahdeksi erilliseksi suositukseksi. Näin syntyi kolmen erillisen suosituksen muodostama kokonaisuus: ICT-palvelujen kehittäminen, joka sisältää osat: kehittämiskohteiden tunnistaminen, esiselvitys ja vaatimusmäärittely. Yhdessä valmisteilla olevan kokonaisarkkitehtuurimenetelmäsuosituksen kanssa ne muodostavat viitekehyksen onnistuneille julkisen hallinnon tietojärjestelmähankkeille.
IGF ja Kiina
Näyttää siltä, että viime keskiviikon blogimerkinnässä annoin hieman liian optimistisen kuvan Kiinan asenteesta IGF:ää ja jatkamista ensi vuoden jälkeen. Kiinankielisen puheenvuoron englanninkielinen transkriptointi takelteli, eikä Kiinan sanoma välittynyt ihan tarkoitetussa muodossa. Alla korjattu transkriptio, josta voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä.
CHEN YIN:
Thank you, Mr. Chairman.
The Chinese delegation has noted that as mandated by WSIS, IGF has conducted productive and effective activities in promoting dialogue and exchange among the multi-stakeholders, and will conclude its mandate within its five-year life span. We would like to congratulate and appreciate the excellent work done by IGF Secretariat, MAG, and all the hosting countries including Greece, Brazil, India and Egypt. Meanwhile, we would like to point out some of the IGF shortcomings, as described following.
First of all, the current IGF cannot solve in substance the issue of unilateral control of the critical internet resources.
Secondly, the developing countries are lack of resources for participating in IGF meetings, and the priority of development agenda has been downplayed, which made IGF lacking of broad representation.
Thirdly, the issues discussed in IGF have duplicated a lot with the work being explored and covered by other UN agencies and international organizations. Therefore, Chinese delegation think, without reform to the IGF as it is, it is not necessary to give the IGF a five-year extension. In the meantime, we noted that relevant parties, developing countries in particular, hope that internet governance issues could be discussed at the U.N. level. We support the views of Saudi Arabia and other developing countries in their proposal to set up the Enhanced Cooperation mechanism within the U.N. framework. In our view, if the mechanism of Enhanced Cooperation needs the extension of IGF for the purpose of exchanging views among multi-stakeholders, IGF should carry out reforms in the following ways.
First, the future IGF should, in accordance with the provision of Tunis Agenda, focus on how to solve the issue of unilateral control of the critical Internet resources.
Secondly, the representation and voices of the developing countries should be increased in the IGF, and the development issue should be placed as the first priority.
Thirdly, we should seriously consider the possibility of incorporating IGF financing into the regular U.N. budget, and provide assistance to developing countries for their participation in the IGF meetings.
Fourthly, we should follow rigidly the Tunis Agenda so that the reformed IGF should not duplicate the work and mandate of the other organizations.
Fifthly, a Bureau should be set up with a balanced membership of various parties and geographical regions, and its term of reference and rules of procedures should be formulated by the United Nation.
Sixthly, on tenure of the future IGF, we deem it necessary to review the extension of the IGF every two or three years.
In the view of the Chinese delegation, the setting up of a mechanism for Enhanced Cooperation with a reformed IGF will effectively promote the global Internet governance process and facilitate the achievement of Millennium Development Goals.
Thank you, Mr. Chairman.
CHEN YIN:
Thank you, Mr. Chairman.
The Chinese delegation has noted that as mandated by WSIS, IGF has conducted productive and effective activities in promoting dialogue and exchange among the multi-stakeholders, and will conclude its mandate within its five-year life span. We would like to congratulate and appreciate the excellent work done by IGF Secretariat, MAG, and all the hosting countries including Greece, Brazil, India and Egypt. Meanwhile, we would like to point out some of the IGF shortcomings, as described following.
First of all, the current IGF cannot solve in substance the issue of unilateral control of the critical internet resources.
Secondly, the developing countries are lack of resources for participating in IGF meetings, and the priority of development agenda has been downplayed, which made IGF lacking of broad representation.
Thirdly, the issues discussed in IGF have duplicated a lot with the work being explored and covered by other UN agencies and international organizations. Therefore, Chinese delegation think, without reform to the IGF as it is, it is not necessary to give the IGF a five-year extension. In the meantime, we noted that relevant parties, developing countries in particular, hope that internet governance issues could be discussed at the U.N. level. We support the views of Saudi Arabia and other developing countries in their proposal to set up the Enhanced Cooperation mechanism within the U.N. framework. In our view, if the mechanism of Enhanced Cooperation needs the extension of IGF for the purpose of exchanging views among multi-stakeholders, IGF should carry out reforms in the following ways.
First, the future IGF should, in accordance with the provision of Tunis Agenda, focus on how to solve the issue of unilateral control of the critical Internet resources.
Secondly, the representation and voices of the developing countries should be increased in the IGF, and the development issue should be placed as the first priority.
Thirdly, we should seriously consider the possibility of incorporating IGF financing into the regular U.N. budget, and provide assistance to developing countries for their participation in the IGF meetings.
Fourthly, we should follow rigidly the Tunis Agenda so that the reformed IGF should not duplicate the work and mandate of the other organizations.
Fifthly, a Bureau should be set up with a balanced membership of various parties and geographical regions, and its term of reference and rules of procedures should be formulated by the United Nation.
Sixthly, on tenure of the future IGF, we deem it necessary to review the extension of the IGF every two or three years.
In the view of the Chinese delegation, the setting up of a mechanism for Enhanced Cooperation with a reformed IGF will effectively promote the global Internet governance process and facilitate the achievement of Millennium Development Goals.
Thank you, Mr. Chairman.
perjantai 20. marraskuuta 2009
IGF 2009 yhteenveto
Neljännen Internet Governance Forumin, joka päättyi toissapäivänä Sharm el Sheikhissä, jälkeen näyttää erittäin todennäköiseltä, että ensi vuonna Vilnassa järjestettävä viides ei jää viimeiseksi. Alunperin viisivuotiseksi tarkoitettu prosessi siis jatkunee, mutta missä muodossa? Vaikka jatkumisesta tuntui Sharmissa vallitsevan lähes liikuttava yksimielisyys, oli eri intressiryhmien päätöspuheenvuoroissa näkemyseroja siitä, onko samalla kaavalla jatkaminen mielekästä. Suurimpia käytännön tason kysymyksiä on varmasti IGF:n rahoitus ja asema YK:n organisaatiossa. Nykyisellään IGF on ollut melko irrallinen YK:n hallinnosta ja sen rahoitus on hoidettu osallistujamaiden talkoilla. Kiinan edustaja esitti päätöspuheenvuorossaan, että IGF:n rahoituksen pitäisi tulla YK:n budjetista. Tämä tarkoittaisi luultavasti sen sysäämistä ITU:n alaisuuteen. ITU:lla selvästi on suurta mielenkiintoa IGF:ää kohtaa, mutta IGF:n naittaminen ITU:lle kohtaisi varmasti voimakasta vastustusta useissa sidosryhmissä. Kritiikkiä esitettiin myös kokouskäytäntöjä kohtaan. Workshoppien suuri määrä johtaakin helposti siihen, että oikeasti tärkeät asiat helposti hukkuvat massaan.
Mitä sitten ovat ne oikeasti tärkeät asiat Internetin hallinnon kannalta? Ja mitä koko käsitteellä edes tarkoitetaan? Suomen kielen sanat hallinto ja hallinta eivät kumpikaan kovin täsmällisesti vastaa englanninkielistä termiä governance. IGF:n roolin tulisi mielestäni olla sillä harmaalla alueella, joka jää toisaalta kansallisten verkkoresurssien hallinnan ja toisaalta kansainvälisen Internetin keskeisten teknisten resurssien hallinnan (eli ICANNin toimialueen) ulkopuolelle. Ongelmana on, että Internetin välittämän sisällön kautta tuo harmaa alue pitää sisällään inhimillisten aktiviteettien koko kirjon. Tämä ongelma näkyy IGF:ssä aihepiirien ylitarjontana ja yleisenä fokusoimattomuutena. On vaikea kiteyttää mistä keskustellaan, kun yritetään keskustella kaikesta. Tämä monimuotoisuus toimii helposti sellaisten tahojen eduksi, jotka haluavat edistää jotakin agendaa, joka voitaisiin nähdä yleisen edun vastaisena. Esimerkiksi sisällön valvontaa ja rajoittamista on helppo perustella lasten suojelemisella, kun oikeasti halutaan esimerkiksi ehkäistä yhteiskunnallista keskustelua ja kansalaisaktivismia. Suodatus- ja seurantajärjestelmien käyttö harvoin rajoittuu siihen, millä niiden käyttöönotto on alunperin perusteltu.
IGF:n isäntämaa Egyptin harjoittama kansalaisvapauksien rajoittaminen verkossa oli valtavankokoinen niilinvirtahepo keskellä kongressikeskusta, jonka ympäri kaikkien piti kiertää ja olla kuin sitä ei olisikaan. Kiinan verkkosensuuriin viittaaminen julisteessa aiheutti välikohtauksen, joka päätyi jopa BBC:n uutisiin (aiheesta enemmän maanantain blogimerkinnässä). Sananvapautta, yksityisyyden suojaa ja sensurointia toki käsiteltiin workshopeissa, mutta konkreettisten, YK:n jäsenvaltioiden tekemien ihmisoikeuksien loukkausten, mainitsemista piti visusti välttää.
Ihmisoikeuksien lisäksi toinen tärkeä kysymys on pääsy verkkoon. Joillekin se on itsestäänselvää, joillekin hyvin vaikeaa ja suurimmalle osalle maailman ihmisistä mahdotonta. Internet-penetraatioprosentit kehittyvissä maissa ovat surkealla tasolla. Maailmanpankin tilaston mukaan Sierra Leone pitää häntää yhdellä internet-käyttäjällä neljää sataa asukasta kohden, eikä tilanne ole paljon parempi useimmissa muistakaan Afrikan maista.
Jos siis minulta kysyttäisiin, mihin IGF:n tulisi jatkossa keskittyä, vastaisin että ihmisten oikeuteen päästä verkkoon ja ilmaista siellä mielipiteensä ilman pelkoa.
Lisää IGF:stä Jyrki Kasvin blogissa.
Mitä sitten ovat ne oikeasti tärkeät asiat Internetin hallinnon kannalta? Ja mitä koko käsitteellä edes tarkoitetaan? Suomen kielen sanat hallinto ja hallinta eivät kumpikaan kovin täsmällisesti vastaa englanninkielistä termiä governance. IGF:n roolin tulisi mielestäni olla sillä harmaalla alueella, joka jää toisaalta kansallisten verkkoresurssien hallinnan ja toisaalta kansainvälisen Internetin keskeisten teknisten resurssien hallinnan (eli ICANNin toimialueen) ulkopuolelle. Ongelmana on, että Internetin välittämän sisällön kautta tuo harmaa alue pitää sisällään inhimillisten aktiviteettien koko kirjon. Tämä ongelma näkyy IGF:ssä aihepiirien ylitarjontana ja yleisenä fokusoimattomuutena. On vaikea kiteyttää mistä keskustellaan, kun yritetään keskustella kaikesta. Tämä monimuotoisuus toimii helposti sellaisten tahojen eduksi, jotka haluavat edistää jotakin agendaa, joka voitaisiin nähdä yleisen edun vastaisena. Esimerkiksi sisällön valvontaa ja rajoittamista on helppo perustella lasten suojelemisella, kun oikeasti halutaan esimerkiksi ehkäistä yhteiskunnallista keskustelua ja kansalaisaktivismia. Suodatus- ja seurantajärjestelmien käyttö harvoin rajoittuu siihen, millä niiden käyttöönotto on alunperin perusteltu.
IGF:n isäntämaa Egyptin harjoittama kansalaisvapauksien rajoittaminen verkossa oli valtavankokoinen niilinvirtahepo keskellä kongressikeskusta, jonka ympäri kaikkien piti kiertää ja olla kuin sitä ei olisikaan. Kiinan verkkosensuuriin viittaaminen julisteessa aiheutti välikohtauksen, joka päätyi jopa BBC:n uutisiin (aiheesta enemmän maanantain blogimerkinnässä). Sananvapautta, yksityisyyden suojaa ja sensurointia toki käsiteltiin workshopeissa, mutta konkreettisten, YK:n jäsenvaltioiden tekemien ihmisoikeuksien loukkausten, mainitsemista piti visusti välttää.
Ihmisoikeuksien lisäksi toinen tärkeä kysymys on pääsy verkkoon. Joillekin se on itsestäänselvää, joillekin hyvin vaikeaa ja suurimmalle osalle maailman ihmisistä mahdotonta. Internet-penetraatioprosentit kehittyvissä maissa ovat surkealla tasolla. Maailmanpankin tilaston mukaan Sierra Leone pitää häntää yhdellä internet-käyttäjällä neljää sataa asukasta kohden, eikä tilanne ole paljon parempi useimmissa muistakaan Afrikan maista.
Jos siis minulta kysyttäisiin, mihin IGF:n tulisi jatkossa keskittyä, vastaisin että ihmisten oikeuteen päästä verkkoon ja ilmaista siellä mielipiteensä ilman pelkoa.
Lisää IGF:stä Jyrki Kasvin blogissa.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
IGF 2009 päätöspäivä
Neljäs Internet Governance Forum päättyy tänään Sharm el Sheikhissä. Viimeisen päivän ohjelma meni uusiksi, kun sinne lisättiin osuus, jossa puhujana oli Rouva Suzanne Mubarak, Egyptin presidentin vaimo. Tämä tarkoitti myös melkoista lisäystä ennestäänkin tiukkoihiin turvatoimiin. Mm. kaikki kännykät ja kamerat takavarikoitiin portilla. Itse en osallistunut siihen, enkä muihinkaan aamupäivän sessioihin, sillä olin hotellihuoneessa faaraon kirouksen kourissa. Lähempänä puolta päivää uskaltauduin jo paikalle, kun vessassa ei tarvinnut enää ravata viidentoista minuutin välein.
Juuri loppunut sessio oli nimeltään "Taking Stock and Looking Forward – on the desirability of the continuation of the Forum", jossa valituilla eri intressitahojen edustajilla - hallituksilla, kansalaisjärjestöillä, yritysten edustajilla - on kullakin kolme minuuttia aikaa kertoa kantansa siitä, pitäisikö IGF:n jatkua ja missä muodossa. Jatkumisesta näyttää vallitsevan yksimielisyys - jopa Kiinan edustaja ilmoitti hieman yllättäen kannattavansa sitä - mutta siitä, missä muodossa, kuinka kauan ja millä rahoituksella sen tulisi jatkua, onkin melko paljon erilaisia mielipiteitä. Suomen puheenvuoron piti kansanedustaja Jyrki Kasvi.
Nyt jäljellä on vielä workshop-osuus ennen loppuseremoniaa.
Juuri loppunut sessio oli nimeltään "Taking Stock and Looking Forward – on the desirability of the continuation of the Forum", jossa valituilla eri intressitahojen edustajilla - hallituksilla, kansalaisjärjestöillä, yritysten edustajilla - on kullakin kolme minuuttia aikaa kertoa kantansa siitä, pitäisikö IGF:n jatkua ja missä muodossa. Jatkumisesta näyttää vallitsevan yksimielisyys - jopa Kiinan edustaja ilmoitti hieman yllättäen kannattavansa sitä - mutta siitä, missä muodossa, kuinka kauan ja millä rahoituksella sen tulisi jatkua, onkin melko paljon erilaisia mielipiteitä. Suomen puheenvuoron piti kansanedustaja Jyrki Kasvi.
Nyt jäljellä on vielä workshop-osuus ennen loppuseremoniaa.
maanantai 16. marraskuuta 2009
Internet Governance forum 2009
Neljäs Internet Governance Forum on parhaillaan käynnissä Sharm el Sheikhissä Egyptissä. IGF sai alkunsa YK:n Tietoyhteiskuntahuippukokouksesta (World Summit on Information Society, WSIS), joka järjestettiin Genevessä 2003 ja Tunisissa 2005.
Eilen lauantaina oli avajaisseremonia, jossa puhujina olivat mm. Egyptin pääministeri ja viestintäministeri, ITU:n pääsihteeri, EU-komissaari Reding, ISOCin ja ICANNin johtajat, vain muutamia mainitakseni. Lisäksi sessiossa oli keynote-puheenvuorot Tim Berners-Leeltä ja Jerry Yangilta (toinen Yahoon perustajista). Yksi kuuma kysymys on luonnollisesti IGF:n jatko. IGF:n oli alunperin tarkoitus olla viisivuotinen ja päättyä ensi vuonna. Viimeinen IGF-kokous olisi tällöin ensi syksynä Vilnassa. IGF:n jatkamisen tarpeesta vaikuttaa kuitenkin vallitsevan jonkinlainen konsensus. Esimerkiksi komissaari Reding totesi puheenvuorossaan että IGF:n tulee jatkua.
Mielenkiintoinen kysymys on myös isäntämaan suhtautuminen Internetiin. Egypti on päässyt Reporters Sans Frontiers -järjestön Internetin viholliset -listalle, 12 muun kansalaisten vapauksia verkossa voimakkaasti rajoittavan valtion kanssa.
Verkkosensuurista varmasti keskustellaan kokouksen aikana, etenkin kun ensimmäisenä päivänä ehti jo olla välikohtaus, jossa kokouksen turvamiehet tulivat kesken erään session poistamaan seinältä "Access Controlled" -nimistä kirjaa promotoivan julisteen, koska julisteessa oleva lause oli heidän mukaansa YK:n politiikan vastainen. Lause kuului näin: "The first generation of Internet controls consisted largely of building firewalls at key Internet gateways; China's famous "Great Firewall of China" is one of the first national Internet filtering systems." Computerworld on jo ehtinyt uutisoida asian. Video välikohtauksesta on - tottakai - YouTubessa.
YouTubesta löytyy muutenkin runsaasti videomateriaalia hakusanalla IGF 09. Osaa IGF:n sessioista voi seurata suorana webcastina.
Tapahtumaa voi seurata myös Twitteristä, jossa on myös Suomen delegaation igfsuomi -tili. Tweettaan satunnaisesti täältä itsekin.
Eilen lauantaina oli avajaisseremonia, jossa puhujina olivat mm. Egyptin pääministeri ja viestintäministeri, ITU:n pääsihteeri, EU-komissaari Reding, ISOCin ja ICANNin johtajat, vain muutamia mainitakseni. Lisäksi sessiossa oli keynote-puheenvuorot Tim Berners-Leeltä ja Jerry Yangilta (toinen Yahoon perustajista). Yksi kuuma kysymys on luonnollisesti IGF:n jatko. IGF:n oli alunperin tarkoitus olla viisivuotinen ja päättyä ensi vuonna. Viimeinen IGF-kokous olisi tällöin ensi syksynä Vilnassa. IGF:n jatkamisen tarpeesta vaikuttaa kuitenkin vallitsevan jonkinlainen konsensus. Esimerkiksi komissaari Reding totesi puheenvuorossaan että IGF:n tulee jatkua.
Mielenkiintoinen kysymys on myös isäntämaan suhtautuminen Internetiin. Egypti on päässyt Reporters Sans Frontiers -järjestön Internetin viholliset -listalle, 12 muun kansalaisten vapauksia verkossa voimakkaasti rajoittavan valtion kanssa.
Verkkosensuurista varmasti keskustellaan kokouksen aikana, etenkin kun ensimmäisenä päivänä ehti jo olla välikohtaus, jossa kokouksen turvamiehet tulivat kesken erään session poistamaan seinältä "Access Controlled" -nimistä kirjaa promotoivan julisteen, koska julisteessa oleva lause oli heidän mukaansa YK:n politiikan vastainen. Lause kuului näin: "The first generation of Internet controls consisted largely of building firewalls at key Internet gateways; China's famous "Great Firewall of China" is one of the first national Internet filtering systems." Computerworld on jo ehtinyt uutisoida asian. Video välikohtauksesta on - tottakai - YouTubessa.
YouTubesta löytyy muutenkin runsaasti videomateriaalia hakusanalla IGF 09. Osaa IGF:n sessioista voi seurata suorana webcastina.
Tapahtumaa voi seurata myös Twitteristä, jossa on myös Suomen delegaation igfsuomi -tili. Tweettaan satunnaisesti täältä itsekin.
tiistai 3. marraskuuta 2009
ICANN 36 Soul, Etelä-Korea
Viime viikolla pidettiin Soulissa ICANN-kokous numero 36. Eniten näkyvyyttä mediassa sai kansainvälistettyjen verkkotunnusten (Internationalized Domain Names, IDNs) käyttöönotto, joka aloitetaan marraskuun puolivälissä ICANNin tiedotteen mukaan. Tarkemmin sanoen silloin käynnistyy ns. Fast Track -prosessi, jonka tarkoituksena on saada kansainvälistettyyn muotoon sellaisia maakoodiverkkotunnuksia (ccTLDs), joilla on suurin tarve käyttää muita kuin latinalaisia aakkosia verkkotunnuksen esittämisessä ja samalla kerätä kokemuksia laajamittaisempaan käyttöönottoon.
Sen sijaan uusien geneeristen ylätason verkkotunnusten (gTLDs) rekisteröinnin aloittaminen näyttää siirtyvän hamaan tulevaisuuteen, alun perin suunnitellun vuodenvaihteen sijaan. Uusien ylätason verkkotunnusten hakijan oppaasta (Applicant Guide Book) on parhaillaan kommenttikierroksella kolmas versio.
Osallistuin Eurooppalaisten kuntaliittojen keskusjärjestön CEMRin vastineen laatimiseen. Vastineessa kiinnitetään huomiota tarpeeseen suojella kaupunkien nimiä ylätason verkkotunnuksina. Riskinä on, että kaupunkien nimiä otetaan käyttöön, ilman että niiltä edes kysytään siihen lupaa. Hakijan oppaan tämänhetkisen version mukaan lupaa tulisi kysyä vain pääkaupungeilta ja muilta jos "verkkotunnusta käytetään sen nimiseen kaupunkiin liittyvässä tarkoituksessa", joka jättää aika paljon tulkinnanvaraisuutta.
Voidaan tietysti kysyä, pitäisikö kaupungeilla edes olla oikeutta päättää nimiensä käytöstä ylätason verkkotunnuksina? Entä saattaako niillä itsellään olla joskus käyttöä näille tunnuksille? Sitä on aika vaikeaa arvioida, mutta historiasta voi ehkä ottaa oppia tässäkin. Aikoinaan mm. Helsingin ja Oulun yliopistot rekisteröivät toisen tason verkkotunnuksikseen helsinki.fi ja oulu.fi, jotka edelleenkin kuuluvat näille yliopistoille, eikä kaupungeille, joiden mukaan ne on nimetty. Siihen aikaan ei ollut nähtävissä, että kyseisillä kaupungeilla olisi ollut mitään käyttöä moisille turhakkeille. Näistä kysymyksistä toivottavasti käydään vielä perusteellinen keskustelu ennen kuin uusien ylätason verkkotunnusten rekisteröinti alkaa.
Sen sijaan uusien geneeristen ylätason verkkotunnusten (gTLDs) rekisteröinnin aloittaminen näyttää siirtyvän hamaan tulevaisuuteen, alun perin suunnitellun vuodenvaihteen sijaan. Uusien ylätason verkkotunnusten hakijan oppaasta (Applicant Guide Book) on parhaillaan kommenttikierroksella kolmas versio.
Osallistuin Eurooppalaisten kuntaliittojen keskusjärjestön CEMRin vastineen laatimiseen. Vastineessa kiinnitetään huomiota tarpeeseen suojella kaupunkien nimiä ylätason verkkotunnuksina. Riskinä on, että kaupunkien nimiä otetaan käyttöön, ilman että niiltä edes kysytään siihen lupaa. Hakijan oppaan tämänhetkisen version mukaan lupaa tulisi kysyä vain pääkaupungeilta ja muilta jos "verkkotunnusta käytetään sen nimiseen kaupunkiin liittyvässä tarkoituksessa", joka jättää aika paljon tulkinnanvaraisuutta.
Voidaan tietysti kysyä, pitäisikö kaupungeilla edes olla oikeutta päättää nimiensä käytöstä ylätason verkkotunnuksina? Entä saattaako niillä itsellään olla joskus käyttöä näille tunnuksille? Sitä on aika vaikeaa arvioida, mutta historiasta voi ehkä ottaa oppia tässäkin. Aikoinaan mm. Helsingin ja Oulun yliopistot rekisteröivät toisen tason verkkotunnuksikseen helsinki.fi ja oulu.fi, jotka edelleenkin kuuluvat näille yliopistoille, eikä kaupungeille, joiden mukaan ne on nimetty. Siihen aikaan ei ollut nähtävissä, että kyseisillä kaupungeilla olisi ollut mitään käyttöä moisille turhakkeille. Näistä kysymyksistä toivottavasti käydään vielä perusteellinen keskustelu ennen kuin uusien ylätason verkkotunnusten rekisteröinti alkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
