Check before you share

For me one of the main reasons for using Facebook or Twitter is that I usually stumble upon all sorts of interesting things that I would otherwise most likely miss. Food for thought, different viewpoints and entertainment to be found by just pointing and clicking, how great is that? The downside of all this quick and easy sharing is that sometimes we don’t take enough time to think twice before doing it. Thinking twice is a double edged sword. On the one hand over-analysing may prevent one from sharing potentially interesting stuff, which is the main reason I keep a lot of things to myself. On the other hand being too hasty may result in having egg on one’s face. Especially if one shares something as a news item when it’s not.

Lately I have seen a lot of 'news' in my FB feed that on closer inspection turn out to be something else altogether. People whose judgement I would normally trust get carried away and share articles that are obvious hoaxes, parodies or deliberate misinformation. But it is surprisingly easy to fall for them. It has a lot to do with the way the web works.

The beauty of the web is that one can usually link directly to the good stuff on any given site, bypassing entry pages and all the other things that are not of interest to one at that time. However, using direct links gotten from search engines or social media sites tends to make it more difficult to put the content in proper context.

Something looking like a bona fide news article might actually be a satire. The Onion has been known to cause some embarrassment. Some lesser known news parody sites may be even harder to spot, especially if the satire happens to support some personal bias (it can be very tempting to believe that all the crazy stuff attributed to someone like Sarah Palin is true). Parody is even harder to identify if it is published on a site that also does serious journalism, like The New Yorker for instance. I have seen pieces by Andy Borowitz shared as actual news.

Parody aside, even on the websites of well respected news outlets there are lots of stuff that can look like news articles if one doesn't pay attention. Opinions, blogs and the sort are often seen shared as news in social media. Even more confusing can be the ‘citizen journalism’ sections of some news sites. Take CNN’s iReport for instance. The FAQ says “Everything you see on iReport starts with someone in the CNN audience. Stories submitted to CNN iReport are not edited fact-checked or screened before they post.” This will probably not be self-evident to someone who accesses an iReport item through a direct link.

Then there are the sites that have a political, ideological or commercial agenda. This is in my opinion the most harmful category as people may unwittingly be made accomplices in disseminating advertising camouflaged as news at best and blatant propaganda at worst.

So, how to avoid sharing faux news? Say you have found a mouth-watering piece of news but have doubts about it. How to asses its credibility? A couple of humble suggestions:

1. Consider the source. Is the site familiar to you? Have you ever even heard of it before? What does their ‘about’ section say about them? What, if anything, does Wikipedia say about them?
2. Consider the format. Does it read like news? Does it feel exaggerated? Are there claims that seem unbelievable? How about other items on the same site or category of articles?
3. Check other sources. Is this the only source for the news? If there are others are they reliable?

Having said all this, please don't let it keep you from sharing. After all, it’s the reason I keep coming back to FB and Twitter. And if you get it wrong and share some nonsense, never mind, it happens to the best of us. Just keep in mind that everything that glitters is not news. Just saying.

ICANN 40 San Franciscossa

Internet Corporation for Assigned Names and Numbers (ICANN) piti 40. kokouksensa San Franciscossa 13. – 18.3.2011. Johtuen varmaan osaksi pyöreästä lukemasta sekä osaksi kokouspaikan sijainnista kätevästi silikonilaakson kupeessa, puhujina oli tavallista kokousta kovempia nimiä.

Maanantain avajaisseremoniassa oli puhujina mm. Vint Cerf, jota pidetään eräänä Internetin isistä sekä Ira Magaziner, joka työskenteli presidentti Clintonin neuvonantajana silloin kun ICANNia perustettiin. Clintonin hallinto oli keskeisessä asemassa, kun tehtiin kauaskantoisia päätöksiä siitä, kuinka Internetin nimi- ja numerohallinto sekä juurinimipalvelimien hallinta järjestetään. Clinton itse puolestaan piti keskiviikkona puheenvuoron ICANN-kokouksen osallistujille. Sekä Clintonin että Magazinerin puheenvuoroista on hyvä yhteenveto Yrjö Länsipuron Blogissa.

Muuten kokouksen näkyvimmät aiheet liittyivät uusiin päätason verkkotunnuksiin. ICANNin hallitus ja eri maiden hallitusten edustajista koostuva Governmental Advisory Committee (GAC) neuvottelivat pitkin viikkoa vielä avoinna olevista erimielisyyksistään New gTLD (Generic Top Level Domain Names) suunnitelmaa koskien. Samoja asioita on vatvottu jo useammassa aikaisemmassa ICANN-kokouksessa, minkä lisäksi Brysselissä pidettiin pari viikkoa sitten ylimääräinen ICANNin hallituksen ja GACin välinen kokous, jossa käsiteltiin vain New gTLD –asiaa. Yhteisymmärrys tuntui kuitenkin olevan vielä kaukana ja päätöksenteko lykkääntyi ainakin seuraavaan ICANN-kokoukseen Singaporessa kesäkuussa (kokouksen piti alun perin olla Jordaniassa, mutta sattuneesta syystä se päätettiin siirtää).

Uusissa päätason verkkotunnuksissa on vielä paljon kipupisteitä, mutta niistä ehkä eniten ICANNin hallituksen ja GACin välejä hiertävät maantieteellisten nimien käyttö verkkotunnuksina. Sovun löytyminen siitä, miten laajasti esim. maakuntien, läänien tai kaupunkien nimiä pitäisi suojella, tuntuu olevan kaukana vielä, joten nähtäväksi jää, voidaanko asiasta päättää vielä Singaporessakaan (ICANNin hallituksen päätöksessä tosin ilmoitetaan, että se aikoo 15.4. mennessä antaa lopullisen vastauksen GACin listaamiin ongelmiin ja saattaa prosessin loppuun Singaporessa). Kaikki uusiin verkkotunnuksiin liittyvät GACin kannalta ongelmalliset asiat on listattu erityiseen scorecard-dokumenttiin (pdf).

Sen sijaan ICANNin hallitus päätti vuosia kestäneen vatvomisen jälkeen hyväksyä uuden .XXX päätason verkkotunnuksen, joka on tarkoitettu aikuisviihdepalveluille. Dot-XXX on herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Erityisen äänekkäästi sitä on vastustanut aikuisviihdeteollisuus, joka näkee siinä uhkia niin tekijänoikeuksien suojelun, kuin mahdollisen sensuurin näkökulmista. Kokouspaikan ulkopuolella nähtiin jopa pienimuotoinen mielenosoitus, jossa pornotuottajat ja muutama heitä tai sanavapausjärjestöjä edustava asianajaja marssivat ympyrää "no to .XXX" -kylttejä kantaen ja iskulauseita huudellen. Samat henkilöt osallistuivat innokkaasti myös ICANN-kokouksen public forum -osioon, jossa kuka tahansa voi kertoa näkemyksiään kokouksessa käsitellyistä aiheista.

Standardit salkkuun

(Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin SFS-tiedotus -lehdessä 5/2010)

Julkisella sektorilla on viime vuosina alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota tietojärjestelmien yhteentoimivuuteen. Järjestelmien kyvyttömyys vaihtaa tietoja keskenään vaikeuttaa viranomaisten välistä yhteistyötä, hidastaa sähköisten palveluiden kehittämistä ja aiheuttaa kustannuksia. Sähköisten palveluiden lisääntyminen ja prosessien automatisointi kasvattavat vaatimuksia järjestelmien yhteentoimivuudelle. Myös tietojen vaihto EU:n jäsenvaltioiden kesken lisääntyy koko ajan. Julkisessa hallinnossa onkin lähdetty yhtenäistämään käytäntöjä ja teknologiaa ottamalla käyttöön niin sanottu kokonaisarkkitehtuuri-lähestymistapa (Enterprise Architecture). Oleellinen osa kokonaisarkkitehtuurin toteuttamista on sopiminen yhteisesti käytettävistä standardeista. Yhteisten standardien listausta kutsutaan yleisesti standardisalkuksi (Standards Portfolio).

Julkisen hallinnon suositusjärjestelmän (JHS-järjestelmä) alla on tänä syksynä käynnistynyt hanke, jossa kootaan julkiselle sektorille omaa IT-standardisalkkua. Tavoitteena on lisätä yhteentoimivuutta valitsemalla yhteisesti noudatettavia standardeja. Erityistä huomiota kiinnitetään tietojärjestelmien välisien rajapintojen määrittelyyn liittyviin standardeihin. Standardisalkku tulee olemaan osa julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuria, jota valmistellaan valtiovarainministeriössä toimivassa valtion IT-johtamisen yksikössä (ValtIT).

Sana ”standardisalkku” on sinällään hieman harhaanjohtava, koska salkku tulee sisältämään muitakin teknisiä määrittelyjä, kuin virallisten standardisointiorganisaatioiden julkaisemia. Monilla keskeisillä tietotekniikan ”standardeilla”, kuten esimerkiksi World Wide Web –konsortion (W3C) suosituksilla tai Internet Engineering Task Forcen (IETF) RFC-dokumenteilla, ei ole mitään virallista asemaa. Monet kyseisistä määrittelyistä kuitenkin mahdollistavat sen, että voimme käyttää Internetissä olevaa sisältöä ja palveluita, riippumatta siitä, mitä laitteistoa tai käyttöjärjestelmää käytämme. Juuri tämä onkin keskeistä yhteentoimivuudessa. Se voidaan saavuttaa joko niin, että kaikki käyttävät yhtä suljettua järjestelmää, tai niin, että noudatetaan yhdessä sovittuja määrityksiä, joiden avulla eri valmistajien laitteet ja ohjelmistot toimivat yhteen. Lisäksi näiden määritysten tulisi olla mahdollisimman avoimia. Avoimuus tarkoittaa paitsi määritysten valmistelun ja julkaistujen dokumenttien saatavuutta, myös sitä, ettei ole olemassa patentteja tai muita tekijänoikeudellisia rajoituksia niiden hyödyntämiselle. Alkuvaiheessa salkkuun todennäköisesti valitaan määrittelyjä, joilla on mahdollisimman suuri vaikuttavuus yhteentoimivuuteen ja jotka ovat jokseenkin kaikille toimijoille yhteisiä.

Toimialakohtaisia standardisalkkuja on julkisessa hallinnossa laadittu jo joitakin. Näistä mainittakoon mm. kansallisen digitaalisen kirjaston ja sosiaalialan tietoteknologiahankkeen salkut. JHS-hankkeessa ei suinkaan ole tarkoitus tehdä päällekkäistä työtä, vaan mennä yleisemmälle tasolle ja hyödyntää näissä hankkeissa syntynyttä asiantuntemusta.

Tällä hetkellä ei ole olemassa mekanismia, jolla julkisen hallinnon organisaatioita voitaisiin velvoittaa noudattamaan tiettyjä standardeja. Vuoden 2011 alusta on kuitenkin tulossa voimaan niin sanottu tietohallintolaki, jonka avulla pyritään yhteentoimivuuteen ottamalla käyttöön yhtenäiset julkisen hallinnon ja valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurien suunnittelu- ja kuvaamisjärjestelmät, yhteentoimivuuden edellyttämät kuvaukset ja määritykset sekä julkisen hallinnon tietohallinnon yhteiset palvelut. Lisäksi laissa säädettäisiin menettelystä, jolla julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunnan (JUHTA) suosituksena antamat merkittävimmät JHS-suositukset koskien julkisen hallinnon tietohallinnon yhteistä kokonaisarkkitehtuuria ja sen edellyttämiä yhteentoimivuuden kuvauksia ja määrityksiä voitaisiin valtiovarainministeriön päätöksellä vahvistaa julkisen hallinnon tietohallinnon standardiksi (JH-standardi). Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää JH-standardin velvoittavuudesta.

Velvoittavat standardit ovat tehokas keino parantaa yhteentoimivuutta, mutta niiden valinnassa tulee olla tarkkana. Järjestelmästä ei saa tehdä liian tiukkaa, vaan sen täytyy huomioida olemassa olevat toteutukset ja jättää tilaa myös innovaatioille. Esimerkiksi Hollannissa, jossa on jo jonkin aikaa ollut käytössä pakollisia IT-standardeja julkiselle hallinnolle, sovelletaan niin sanottua ”noudata tai selitä” (comply or explain) –politiikkaa. Velvoittavastakin standardista voidaan poiketa, jos siihen on riittävät perustelut.

Standardisalkkua koskeva JHS-suositus valmistunee kevään 2011 aikana, mutta varsinainen työ alkaa vasta sen jälkeen. Yhtä aikaa itse salkun kanssa täytyy suunnitella myös sen ylläpitoon tarvittava prosessi ja organisaatio, jotta se saadaan myös pidettyä ajan tasalla. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota siihen, että eri sidosryhmät, kuten valtion virastot, kunnat ja tietojärjestelmien toimittajat, saavat ilmaista mielipiteensä salkun sisällöstä. Laajakaan työryhmä ei voi omata kaikkea tarvittavaa asiantuntemusta näin vaativasta kokonaisuudesta.

Standardisalkkutyöryhmän kotisivu

Finnish Internet Forum

Following up on the Internet Governance Forum, held last week in Vilnius, there is a national IGF meeting in Helsinki this week (Sept 20-21). The event is called the Finnish Internet Forum. The first day still going on as I write this blog post. The session in progress at the moment is called Novel social platforms in peace mediation. The whole event is being webcast live.

The previous session  Internet Governance 2010 reflected the discussions in Vilnius last week. As panelists there were many of the key figures from the IGF meeting, like Markus Kummer (Executive Coordinator of the Internet Governance Secretariat), Peter Dengate Thrush (Chairman of ICANN’s Board of Directors), Lee Hibbard (Coordinator for Internet Governance and Information Society at the Council of Europe) and many others.

I had the opportunity to take part in this session representing ISOC Finland. Here's the text of my speech in response to the session moderator's (Yrjö Länsipuro) question about what has happened in the five years the IGF has existed, since the WSIS Tunis resolutions:

It could be argued that in the five years of IGF there has been a lot of talk and very little results. On the other hand, it could also be argued that internet governance is not a project that can have tangible results. Rather, it is an ongoing process that in some sense is a result into itself.

When we talk about the Internet it is in one aspect a network of interconnected networks and protocols that bind them together. There are fora that deal with the technical aspect of the Internet, like ICANN with the names and numbers and the IETF with the standards. But there are also other aspects that are more political than technical in nature. Things like content and access to it.

When we talk about access and content we can’t avoid bringing the politics into the debate. That is why fora like the Internet Governance Forum are needed. The IGF is a multi-stakeholder environment where all interested parties, including the end users, can come together and try form a vision of the future of the internet. The fact that the IGF does not make decisions means that all stakeholders can talk more openly and freely than they would in a negotiating forum.

Just as it is necessary to have fora to have the technical discussions, it is necessary to have fora for the political discussions. While reaching consensus, even a rough one, on such a large variety of issues is hard, it is necessary that we try. That is, after all, the Internet model of doing things. We need to create a healthy Internet ecosystem, where the needs of the various stakeholders are at a balance. For that we need a platform to have these discussions. That is why the Internet Society supports the continuation of the Internet Governance Forum.

Let me close by quoting from the end of Lynn St. Amour’s, the President and CEO of the Internet Society, IGF opening ceremony address: “We urge all stakeholders - governments, the private sector, civil society, the Internet community, and intergovernmental organizations - to come together to protect and preserve the open Internet and its collaborative development model, for the undeniable benefits it provides to all of us.”

Avoimet standardit - mitä ne ovat?

EU:n komission tiedoksianto Euroopan digitaaliagendasta julkaistiin tällä viikolla. Dokumentin yhteentoimivuutta ja standardeja käsittelevä luku on aiheuttanut jonkin verran turbulenssia blogosfäärissä. Aikaisemmin verkkoon vuotanut versio agendasta korosti avoimien standardien (open standards) merkitystä yhteentoimivuuden saavuttamisessa. Nyt julkaistu lopullinen versio taas ei mainitse niitä laisinkaan, vaan puhuu kierrellen 'tiettyjen ICT-foorumeiden ja -konsortioiden standardeista'. Mm. Glyn Moody teilasi muutetun tekstin tuoreeltaan ja piti sitä täydellisenä takinkääntönä komissaari Neelie Kroesilta, joka on useissa yhteyksissä esiintynyt avoimien standardien kannattajana.

Täydellisestä suunnanmuutoksesta tuskin kuitenkaan on kyse. Todennäköisempää on, että sanapari avoin ja standardi on ns. kuuma peruna komission sisällä ja eri pääosastoilla ja komissaareilla on asiasta toisistaan poikkkeavia näkemyksiä. Niinpä lopullinen teksti on kompromissi, jossa yritetään sanoa sama asia rivien välissä, mainitsematta tätä kiistanalaista käsitettä. DG Infosocille (Kroesin pääosasto) asia on tietysti äärimmäisen kiusallinen. Monissa jäsenvaltioissa on poliittisella tasolla sitouduttu edistämään avoimien standardien käyttöä ja nyt niistä ei saisikaan puhua nimeltä mainiten.

Yksi ongelma tietysti se, että avoimelle standardille ei ole yhteisesti hyväksyttyä määritelmää. EU:n ISA-ohjelman EIF 1.0 (European Interoperability Framework) versiossa on jonkinlainen määritelmä, mutta 2.0 versiossa (jota ei vieläkään ole julkaistu) puhutaan 'avoimista spesifikaatioista'. Mitä eroa niillä sitten on? Koitin tätä eilen kysyä Karel de Vriendtiltä, ISA-ohjelman vetäjältä, kun hän oli EISCO 2010 -konferenssissa esittelemässä ISAa. Vastaus oli hyvin pitkä ja onnistui hienosti olemaan vastaamatta itse kysymykseen.

Tärkeintä kuitenkin on taustalla oleva ajatus siitä että EU-tasolla voitaisiin lainsäädännössä ja hankintaohjeissa viitata sellaisten organisaatioiden kuin IETF, W3C tai Oasis tuottamiin standardeihin tai spesifikaatioihin, kutsutaan niitä sitten millä nimellä tahansa. Jäsenvaltioiden poliittinen tahto on ilmaistu mm. Malmön ja Granadan ministerikokousten julistuksissa, joista ensimmäinen puhuu avoimista spesifikaatioista ja jälkimmäinen avoimista standardeista.

Uudet päätason verkkotunnukset

Eniten keskustelua aiheuttanut aihe ICANN 37 kokouksessa Nairobissa tällä viikolla on ollut uudet päätason geneeriset verkkotunnukset (new gTLDs). Paljon ei siis ole muuttunut viime vuodesta. Tätä kirjoittaessa on parhaillaan käynnissä ICANNin hallituksen kokous, jossa viikon kokousten tulokset vedetään yhteen hallituksen päätösten muodossa.

Uusi käänne uusissa verkkotunnuksissa oli suunniteltu Expression of Interest -menettely (EOI), jolla oli tarkoitus testata kuinka paljon mielenkiintoa uusia verkkotunnuksia kohtaan on olemassa. Monet olivat kuitenkin sitä mieltä, että menettelystä saatu hyöty on kyseenalainen ja että siitä saattaa itse asiassa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Hallitus päätti hylätä EOI-menettelyn.

New gTLD Applicant Guidebookista pitäisi tulla uusi versio ennen seuraavaa ICANN-kokousta Brysselissä, kesäkuussa.

ICANN 37 Nairobissa

ICANNin 37. kokous pidetään Nairobin Kenyatta International Conference Centerissä tällä viikolla. Saavuin Nairobiin perjantai-iltana ja viikonlopun aikana oli jo kokouksia, mutta varsinainen ohjelma käynnistyi tänä aamuna avajaisseremonialla. Avajaisseremoniassa oli tavanomaisia puhuvia päitä, kuten ICANNin uusi CEO Rod Beckstrom ja hallituksen puheenjohtaja Peter Dengate Trush sekä paikallisia silmäätekeviä. Paikallista väriä seremoniaan toivat kansantanssiesitykset. Alussa oli myös rukoushetki, joka hieman ihmetytti.

Väkeä kokouksessa on tällä kertaa ilmeisesti tavallista vähemmän, johtuen turvallisuustilanteesta, joka on saanut ainakin monet amerikkalaiset perumaan tulonsa. Ohjelmaa kuitenkin on tavalliseen tapaan paljon. Itse keskityn lähinnä seuraamaan At-Large-kokouksia ja new gTLD -ohjelmaan liittyviä sessioita. Uusien ylätason verkkotunnusten rekisteröinnin yksityiskohdat ja aikataulu ovat tällä hetkellä täysin hakusessa, eikä kellään tunnu olevan selkeää käsitystä siitä, milloin se mahdollisesti voisi käynnistyä.

Raportoin täältä myös Twitterissä.