EU:n komission tiedoksianto Euroopan digitaaliagendasta julkaistiin tällä viikolla. Dokumentin yhteentoimivuutta ja standardeja käsittelevä luku on aiheuttanut jonkin verran turbulenssia blogosfäärissä. Aikaisemmin verkkoon vuotanut versio agendasta korosti avoimien standardien (open standards) merkitystä yhteentoimivuuden saavuttamisessa. Nyt julkaistu lopullinen versio taas ei mainitse niitä laisinkaan, vaan puhuu kierrellen 'tiettyjen ICT-foorumeiden ja -konsortioiden standardeista'. Mm. Glyn Moody teilasi muutetun tekstin tuoreeltaan ja piti sitä täydellisenä takinkääntönä komissaari Neelie Kroesilta, joka on useissa yhteyksissä esiintynyt avoimien standardien kannattajana.
Täydellisestä suunnanmuutoksesta tuskin kuitenkaan on kyse. Todennäköisempää on, että sanapari avoin ja standardi on ns. kuuma peruna komission sisällä ja eri pääosastoilla ja komissaareilla on asiasta toisistaan poikkkeavia näkemyksiä. Niinpä lopullinen teksti on kompromissi, jossa yritetään sanoa sama asia rivien välissä, mainitsematta tätä kiistanalaista käsitettä. DG Infosocille (Kroesin pääosasto) asia on tietysti äärimmäisen kiusallinen. Monissa jäsenvaltioissa on poliittisella tasolla sitouduttu edistämään avoimien standardien käyttöä ja nyt niistä ei saisikaan puhua nimeltä mainiten.
Yksi ongelma tietysti se, että avoimelle standardille ei ole yhteisesti hyväksyttyä määritelmää. EU:n ISA-ohjelman EIF 1.0 (European Interoperability Framework) versiossa on jonkinlainen määritelmä, mutta 2.0 versiossa (jota ei vieläkään ole julkaistu) puhutaan 'avoimista spesifikaatioista'. Mitä eroa niillä sitten on? Koitin tätä eilen kysyä Karel de Vriendtiltä, ISA-ohjelman vetäjältä, kun hän oli EISCO 2010 -konferenssissa esittelemässä ISAa. Vastaus oli hyvin pitkä ja onnistui hienosti olemaan vastaamatta itse kysymykseen.
Tärkeintä kuitenkin on taustalla oleva ajatus siitä että EU-tasolla voitaisiin lainsäädännössä ja hankintaohjeissa viitata sellaisten organisaatioiden kuin IETF, W3C tai Oasis tuottamiin standardeihin tai spesifikaatioihin, kutsutaan niitä sitten millä nimellä tahansa. Jäsenvaltioiden poliittinen tahto on ilmaistu mm. Malmön ja Granadan ministerikokousten julistuksissa, joista ensimmäinen puhuu avoimista spesifikaatioista ja jälkimmäinen avoimista standardeista.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste infosoc. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste infosoc. Näytä kaikki tekstit
lauantai 22. toukokuuta 2010
torstai 11. helmikuuta 2010
Nuoret ja Internet
Eilen pidettiin Kuntatalolla Helsingissä Suomen Internet-yhdistyksen järjestämä seminaari teemalla "Nuoret ja Internet". Seminaari oli osa kansallisen tietoturvaviikon tapahtumia. Mukana yhteistyössä olivat myös Tietotekniikan liitto, Kuntaliitto ja Internet Society.
Omassa esityksessäni käsittelin toisaalta niitä haasteita, joita nuorten netin käyttö vanhemmille asettaa ja toisaalta erilaisia uhkia, jotka nuoria voivat verkossa vaania. Erilaisista verkon käytön vaaroista keskityin erityisesti yksityisyyden suojan vaarantumiseen ja viraalijulkisuuteen. Viraalijulkisuudella tarkoitan erilaisissa käyttäjäyhteisöissä viruksen lailla leviävää ilmiötä, joka kasvettuaan riittävän suureksi saattaa päätyä myös valtavirtamediaan. Hyvä esimerkki tästä ilmiöstä on pensselisetä. Pensselisetä on sinällään hauska ja vaaraton esimerkki, mutta sama voi periaatteessa tapahtua kenelle vain. Varoittava esimerkki taas on tapaus Boxxy. Parista sinällään harmittomasta Youtube-videosta kasvoi vertaansa vailla olevaa luokkaa oleva internet-ilmiö. Kun kyseessä on vielä hyvin nuori henkilö, tämä voi olla monellakin tapaa vaarallista. Bobbie Johnson kiteytti tämän erinomaisesti guardian.co.uk:n blogissa: ”…somebody who is entirely unknown can get picked up for basically doing nothing, but doing it in public.”
Myös yksityisyyden suoja vaarantuu verkossa helposti. Uhkia sille ovat mm. vakoiluohjelmat, tietojen varomaton käsittely, hakukoneet, tietojen yhdistely eri palveluista, nettikiusaajat, kavereistaan kirjoittavat tai kuvia nettiin laittavat nuoret ja, kyllä, omat vanhemmat. Paitsi että vanhemmat saattavat ajattelemattomuuttaan laittaa lapsistaan liikaa tietoa verkkoon, he voivat rikkoa yksityisyyden suojaa myös vakoilemalla heidän verkon käyttöään. Kannattaa pitää kuitenkin mielessä, että viestintäsalaisuus (rikoslain 38. luku 3. pykälä) suojelee paitsi kaikkea yksityistä viestintää, myös siihen liittyviä tunnistetietoja.
Edit 2010-02-12: esitysten materiaalit ovat nyt verkossa.
Omassa esityksessäni käsittelin toisaalta niitä haasteita, joita nuorten netin käyttö vanhemmille asettaa ja toisaalta erilaisia uhkia, jotka nuoria voivat verkossa vaania. Erilaisista verkon käytön vaaroista keskityin erityisesti yksityisyyden suojan vaarantumiseen ja viraalijulkisuuteen. Viraalijulkisuudella tarkoitan erilaisissa käyttäjäyhteisöissä viruksen lailla leviävää ilmiötä, joka kasvettuaan riittävän suureksi saattaa päätyä myös valtavirtamediaan. Hyvä esimerkki tästä ilmiöstä on pensselisetä. Pensselisetä on sinällään hauska ja vaaraton esimerkki, mutta sama voi periaatteessa tapahtua kenelle vain. Varoittava esimerkki taas on tapaus Boxxy. Parista sinällään harmittomasta Youtube-videosta kasvoi vertaansa vailla olevaa luokkaa oleva internet-ilmiö. Kun kyseessä on vielä hyvin nuori henkilö, tämä voi olla monellakin tapaa vaarallista. Bobbie Johnson kiteytti tämän erinomaisesti guardian.co.uk:n blogissa: ”…somebody who is entirely unknown can get picked up for basically doing nothing, but doing it in public.”
Myös yksityisyyden suoja vaarantuu verkossa helposti. Uhkia sille ovat mm. vakoiluohjelmat, tietojen varomaton käsittely, hakukoneet, tietojen yhdistely eri palveluista, nettikiusaajat, kavereistaan kirjoittavat tai kuvia nettiin laittavat nuoret ja, kyllä, omat vanhemmat. Paitsi että vanhemmat saattavat ajattelemattomuuttaan laittaa lapsistaan liikaa tietoa verkkoon, he voivat rikkoa yksityisyyden suojaa myös vakoilemalla heidän verkon käyttöään. Kannattaa pitää kuitenkin mielessä, että viestintäsalaisuus (rikoslain 38. luku 3. pykälä) suojelee paitsi kaikkea yksityistä viestintää, myös siihen liittyviä tunnistetietoja.
Koitin kiteyttää sanottavani "Nettivanhemman huoneentauluksi" seuraavasti:
- Anna lapsen tutustua verkkoon ohjatusti, hänen kehitysvaiheensa huomioiden
- Keskustele lapsen kanssa netin käytöstä ja perustele miksi haluat hänen välttävän tiettyjä osia verkosta
- Ota selvää uhkista ja kerro niistä lapselle
- Muistuta lasta että laittomuudet ja huono käytös ovat sitä myös verkossa
- Kokeile itse erilaisia verkkotyökaluja, että tiedät mistä puhut
- Älä vakoile lapsen viestintää tai urki surffaushistoriaa
- Älä käytä suodatusohjelmia, niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä
Heini Varjonen Sulakkeesta puhui nuorista sosiaalisessa mediassa, käyttäen esimerkkinä Sulakkeen IRC-Galleria -palvelua.Palveluntarjoajan etu on pitää palvelu käyttäjille (etupäässä nuoria) mielekkäänä, mutta myös sellaisena, että vanhemmat sen hyväksyvät. Ja tottakai sellaisena, ettei viranomaisten tarvitse puuttua siellä olevaan sisältöön. IRC-Gallerian käyttöehdot rajaavatkin sallittua sisältöä tiukemmin kuin lait. Lisäksi Sulake tekee yhteistyötä mm. poliisin kanssa.
Poliisia oli tilaisuudessa edustamassa ylikonstaapeli Mikko Manninen Helsingin poliisilaitokselta. Poliisilla on tällä hetkellä kolmen hengen ryhmä "IRC-Gallerian lähipoliiseja". Manninen puhui virtuaalisesta lähipoliisityöstä ja sosiaalisen median mahdollisuuksista. Poliisi on IRC-Galleriassa otettu ilmeisen hyvin vastaan ja nettipoliisit saavat kysymyksiä mm. mopoilusta, tupakanpoltosta tai alkoholinkäytöstä, mutta myös todella vaikeista ja yksityisistä asioista, kuten raiskaus tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Poliiseilla onkin Galleriassa sellainen muista käyttäjistä poikkeava ominaisuus, että heille voi lähettää yksityisiä viestejä ilmaiseksi. Viidentoista kuukauden aikana poliisiprofiileille on tullut n. 50000 kysymystä. Nuorten on ilmeisesti helpompi lähestyä poliisia tällä tavoin ja toisaalta poliisit pysyvät paremmin kartalla nuorten ilmiöistä.
Timo Kiravuo, joka on kirjoittanut ensimmäisen suomenkielisen news-etiketin jo 90-luvun alussa, piti esityksen, jonka otsikkona oli "ohjeita nuorten verkkoviestintään". Samat käytössäännöt pätevät netissä, kuin sen ulkopuolellakin, mutta haastetta lisää tietysti se, että ilmeet ja muun kehonkieli eivät yleensä verkossa välity. Netikettiä voi kuitenkin opettaa, kuten muitakin käytössääntöjä ja asiallisella käytöksellä sekä muut huomioimalla voi kerätä itselleen arvostusta ja "hyvää karmaa".
Seminaarin kruunasi Espoon Saarnilaakson koulun 8M-luokan oppilaiden esitys, jossa ei näytetty powerpointteja, vaan mentiin suoraan asiaan, eli näytettiin livenä, miten nuoret käyttävät meseä, Facebookia, verkkopelisaitteja, Youtubea, Spotifyta jne.
Tilaisuuden päätteeksi käytiin vielä hyvä keskustelu, jossa nousi esiin, että tarvetta saada tietoa nettiin ja vanhemmuuteen liittyvistä asioista olisi enemmänkin. Ensiavuksi päätettiin perustaa Facebook-ryhmä Nettivanhemmat.
Seminaarin esitysten kalvot saadaan piakkoin verkkoon, jolloin päivitän tätä blogimerkintää. Tilaisuus myös videoitiin ja esitykset saatanee verkkoon parin viikon kuluessa.
Hyviä linkkejä, joista saa lisätietoa:
Edit 2010-02-12: esitysten materiaalit ovat nyt verkossa.
perjantai 27. marraskuuta 2009
IT-standardisointiyhteistyötä Euroopassa
Osallistuin eilen ja tänään Amsterdamissa pidettyyn ICT-standardisoinnin verkostotapaamiseen. Tilaisuuden järjestäjänä toimi Hollannin Standardisation Forum, joka on ministeriön asettama yhteistyöelin, jonka tehtävänä on edistää avointen standardien käyttöä ja yhteentoimivuutta julkisella sektorilla. Kokoukseen oli kutsuttu eri maista julkisen sektorin tietotekniikkastandardisoinnin parissa työskenteleviä asiantuntijoita. Osallistujia oli lähinnä Euroopasta; paikalla oli lisäkseni henkilöitä Hollannista, Espanjasta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta, mutta olipa kaksi osallistujaa tullut peräti Japanista asti.
Shuichi Tashiro Japanin Open Software Centeristä kertoi heidän kokemuksistaan. Open Software Center toimii IPAn (Information-technology Promotion Agency) alla, Japanin kauppa- ja teollisuusministeriön asettamana. Japanissa on jo muutama vuosi sitten laadittu hallinnon IT-hankintaohjeet, joissa suositaan avoimien standardien käyttöä. Tällä hetkellä on tekeillä lista suositelluista avoimista standardeista, jota varten on laadittu arviointikriteeristö, jota käytetään paitsi itse standardien, myös niitä laativien organisaatioiden evaluointiin. Japanilaiset ovat laatineet myös oman määritelmän avoimelle standardille. Yksityiskohtana mainittakoon, että hallitus myöntää verohelpotuksia yrityksille, jotka valmistavat keskeisiksi nähtyjä SOA-komponentteja.
Kokouksessa käytiin myös keskustelu Euroopan yhteentoimivuusviitekehyksestä (European Interoperability Framework, EIF). EIF:stä, joka on yksi EU:n komission yhteentoimivuusohjelma IDABC:n tuotoksista, on jo jonkin aikaa ollut tulossa uusi versio. Luonnos versio 2.0:ksi oli julkisella kommenttikierroksella jo yli vuosi sitten ja sitä pidettiin yleisesti melko hyvänä. Kriittisimmin sitä arvioitiin varmaankin Microsoftin lausunnossa. Muutama viikko sitten nousi pienimuotoinen kohu, kun julkisuuteen vuosi uusi versio luonnoksesta, jota ei vieläkään ole julkaistu IDABC:n verkkosivuilla. Dokumentista oli poistettu pitkät pätkät mm. avointa lähdekoodia koskevaa tekstiä. No tämä voi tietysti olla vain lyhentämisestä johtuvaa, dokumentissa on edelleen mainittu koodin uudelleenkäyttö keskeisenä periaatteena. Avointen standardien kohdalla sen sijaan tilanne on lievästi sanottuna mielenkiintoinen: niitä ei mainita lainkaan. Myös EIF 1.0 versiossa oleva avoimen standardin määritelmä on poistettu uudesta luonnoksesta kokonaan. Sen sijaan puhutaan avoimista spesifikaatioista, mutta missään ei ole määritelty mitä sillä tarkoitetaan. Lisäksi dokumentissa mainitaan keskeisenä periaatteena 'avoimuus', mutta määritellään se niin sekavalla tavalla, että sillä voidaan tarkoittaa melkein mitä tahansa.
Kävimme tänään kokouksen hollantilaisten isäntien aloitteesta keskustelun EIF 2.0:sta. Paikalla oli myös IDABC:n edustaja Per-Olav Gramstad ja EIF 2.0:n laatimiseen osallistunut Miguel A. Amutio Espanjasta. Hollantilaiset esittivät, että paikalla olevat EU:n jäsenvaltiot voisivat laatia yhteisen lausunnon uudesta versiosta, sikäli kun siitä ollaan vielä järjestämässä konsultaatio. Sellaisesta ei tällä hetkellä ole mitään tietoa, kuten ei dokumentin hyväksymis- tai julkaisuaikataulustakaan. Gramstad ja Amutio selittivät että avoimen standardin käsite on hyvin ongelmallinen EU:n sisällä ja sen käyttö voisi olla esteenä dokumentin hyväksymiselle komission viralliseksi tiedoksiannoksi. EIF:n ykkösversiolla ei ole mitään virallista statusta ollutkaan. Mihinkään lopputulokseen keskustelussa ei päädytty ja sitä varmasti jatketaan kokouksen jälkeenkin.
Kaiken kaikkiaan kokouksessa sai erittäin arvokasta informaatiota siitä, missä muissa maissa mennään käytännön toiminnan tasolla yhteentoimivuuden edistämisessä. Erityisen kiinnostavia ovat eri maissa tehdyt listat suositelluista standardeista (standardisalkut) ja niiden laatimisessa käytetyt menetelmät ja kriteeristöt. Suomessa tällaista julkisen hallinnon standardisalkkua ei ole vielä määriteltynä, mutta tarvetta sille kyllä olisi. Isännät tuntuisivat toivovan, että näitä tapaamisia jatketaan, mikä olisi ehdottomasti hyvä asia.
Shuichi Tashiro Japanin Open Software Centeristä kertoi heidän kokemuksistaan. Open Software Center toimii IPAn (Information-technology Promotion Agency) alla, Japanin kauppa- ja teollisuusministeriön asettamana. Japanissa on jo muutama vuosi sitten laadittu hallinnon IT-hankintaohjeet, joissa suositaan avoimien standardien käyttöä. Tällä hetkellä on tekeillä lista suositelluista avoimista standardeista, jota varten on laadittu arviointikriteeristö, jota käytetään paitsi itse standardien, myös niitä laativien organisaatioiden evaluointiin. Japanilaiset ovat laatineet myös oman määritelmän avoimelle standardille. Yksityiskohtana mainittakoon, että hallitus myöntää verohelpotuksia yrityksille, jotka valmistavat keskeisiksi nähtyjä SOA-komponentteja.
Kokouksessa käytiin myös keskustelu Euroopan yhteentoimivuusviitekehyksestä (European Interoperability Framework, EIF). EIF:stä, joka on yksi EU:n komission yhteentoimivuusohjelma IDABC:n tuotoksista, on jo jonkin aikaa ollut tulossa uusi versio. Luonnos versio 2.0:ksi oli julkisella kommenttikierroksella jo yli vuosi sitten ja sitä pidettiin yleisesti melko hyvänä. Kriittisimmin sitä arvioitiin varmaankin Microsoftin lausunnossa. Muutama viikko sitten nousi pienimuotoinen kohu, kun julkisuuteen vuosi uusi versio luonnoksesta, jota ei vieläkään ole julkaistu IDABC:n verkkosivuilla. Dokumentista oli poistettu pitkät pätkät mm. avointa lähdekoodia koskevaa tekstiä. No tämä voi tietysti olla vain lyhentämisestä johtuvaa, dokumentissa on edelleen mainittu koodin uudelleenkäyttö keskeisenä periaatteena. Avointen standardien kohdalla sen sijaan tilanne on lievästi sanottuna mielenkiintoinen: niitä ei mainita lainkaan. Myös EIF 1.0 versiossa oleva avoimen standardin määritelmä on poistettu uudesta luonnoksesta kokonaan. Sen sijaan puhutaan avoimista spesifikaatioista, mutta missään ei ole määritelty mitä sillä tarkoitetaan. Lisäksi dokumentissa mainitaan keskeisenä periaatteena 'avoimuus', mutta määritellään se niin sekavalla tavalla, että sillä voidaan tarkoittaa melkein mitä tahansa.
Kävimme tänään kokouksen hollantilaisten isäntien aloitteesta keskustelun EIF 2.0:sta. Paikalla oli myös IDABC:n edustaja Per-Olav Gramstad ja EIF 2.0:n laatimiseen osallistunut Miguel A. Amutio Espanjasta. Hollantilaiset esittivät, että paikalla olevat EU:n jäsenvaltiot voisivat laatia yhteisen lausunnon uudesta versiosta, sikäli kun siitä ollaan vielä järjestämässä konsultaatio. Sellaisesta ei tällä hetkellä ole mitään tietoa, kuten ei dokumentin hyväksymis- tai julkaisuaikataulustakaan. Gramstad ja Amutio selittivät että avoimen standardin käsite on hyvin ongelmallinen EU:n sisällä ja sen käyttö voisi olla esteenä dokumentin hyväksymiselle komission viralliseksi tiedoksiannoksi. EIF:n ykkösversiolla ei ole mitään virallista statusta ollutkaan. Mihinkään lopputulokseen keskustelussa ei päädytty ja sitä varmasti jatketaan kokouksen jälkeenkin.
Kaiken kaikkiaan kokouksessa sai erittäin arvokasta informaatiota siitä, missä muissa maissa mennään käytännön toiminnan tasolla yhteentoimivuuden edistämisessä. Erityisen kiinnostavia ovat eri maissa tehdyt listat suositelluista standardeista (standardisalkut) ja niiden laatimisessa käytetyt menetelmät ja kriteeristöt. Suomessa tällaista julkisen hallinnon standardisalkkua ei ole vielä määriteltynä, mutta tarvetta sille kyllä olisi. Isännät tuntuisivat toivovan, että näitä tapaamisia jatketaan, mikä olisi ehdottomasti hyvä asia.
tiistai 24. marraskuuta 2009
IGF ja Kiina
Näyttää siltä, että viime keskiviikon blogimerkinnässä annoin hieman liian optimistisen kuvan Kiinan asenteesta IGF:ää ja jatkamista ensi vuoden jälkeen. Kiinankielisen puheenvuoron englanninkielinen transkriptointi takelteli, eikä Kiinan sanoma välittynyt ihan tarkoitetussa muodossa. Alla korjattu transkriptio, josta voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä.
CHEN YIN:
Thank you, Mr. Chairman.
The Chinese delegation has noted that as mandated by WSIS, IGF has conducted productive and effective activities in promoting dialogue and exchange among the multi-stakeholders, and will conclude its mandate within its five-year life span. We would like to congratulate and appreciate the excellent work done by IGF Secretariat, MAG, and all the hosting countries including Greece, Brazil, India and Egypt. Meanwhile, we would like to point out some of the IGF shortcomings, as described following.
First of all, the current IGF cannot solve in substance the issue of unilateral control of the critical internet resources.
Secondly, the developing countries are lack of resources for participating in IGF meetings, and the priority of development agenda has been downplayed, which made IGF lacking of broad representation.
Thirdly, the issues discussed in IGF have duplicated a lot with the work being explored and covered by other UN agencies and international organizations. Therefore, Chinese delegation think, without reform to the IGF as it is, it is not necessary to give the IGF a five-year extension. In the meantime, we noted that relevant parties, developing countries in particular, hope that internet governance issues could be discussed at the U.N. level. We support the views of Saudi Arabia and other developing countries in their proposal to set up the Enhanced Cooperation mechanism within the U.N. framework. In our view, if the mechanism of Enhanced Cooperation needs the extension of IGF for the purpose of exchanging views among multi-stakeholders, IGF should carry out reforms in the following ways.
First, the future IGF should, in accordance with the provision of Tunis Agenda, focus on how to solve the issue of unilateral control of the critical Internet resources.
Secondly, the representation and voices of the developing countries should be increased in the IGF, and the development issue should be placed as the first priority.
Thirdly, we should seriously consider the possibility of incorporating IGF financing into the regular U.N. budget, and provide assistance to developing countries for their participation in the IGF meetings.
Fourthly, we should follow rigidly the Tunis Agenda so that the reformed IGF should not duplicate the work and mandate of the other organizations.
Fifthly, a Bureau should be set up with a balanced membership of various parties and geographical regions, and its term of reference and rules of procedures should be formulated by the United Nation.
Sixthly, on tenure of the future IGF, we deem it necessary to review the extension of the IGF every two or three years.
In the view of the Chinese delegation, the setting up of a mechanism for Enhanced Cooperation with a reformed IGF will effectively promote the global Internet governance process and facilitate the achievement of Millennium Development Goals.
Thank you, Mr. Chairman.
CHEN YIN:
Thank you, Mr. Chairman.
The Chinese delegation has noted that as mandated by WSIS, IGF has conducted productive and effective activities in promoting dialogue and exchange among the multi-stakeholders, and will conclude its mandate within its five-year life span. We would like to congratulate and appreciate the excellent work done by IGF Secretariat, MAG, and all the hosting countries including Greece, Brazil, India and Egypt. Meanwhile, we would like to point out some of the IGF shortcomings, as described following.
First of all, the current IGF cannot solve in substance the issue of unilateral control of the critical internet resources.
Secondly, the developing countries are lack of resources for participating in IGF meetings, and the priority of development agenda has been downplayed, which made IGF lacking of broad representation.
Thirdly, the issues discussed in IGF have duplicated a lot with the work being explored and covered by other UN agencies and international organizations. Therefore, Chinese delegation think, without reform to the IGF as it is, it is not necessary to give the IGF a five-year extension. In the meantime, we noted that relevant parties, developing countries in particular, hope that internet governance issues could be discussed at the U.N. level. We support the views of Saudi Arabia and other developing countries in their proposal to set up the Enhanced Cooperation mechanism within the U.N. framework. In our view, if the mechanism of Enhanced Cooperation needs the extension of IGF for the purpose of exchanging views among multi-stakeholders, IGF should carry out reforms in the following ways.
First, the future IGF should, in accordance with the provision of Tunis Agenda, focus on how to solve the issue of unilateral control of the critical Internet resources.
Secondly, the representation and voices of the developing countries should be increased in the IGF, and the development issue should be placed as the first priority.
Thirdly, we should seriously consider the possibility of incorporating IGF financing into the regular U.N. budget, and provide assistance to developing countries for their participation in the IGF meetings.
Fourthly, we should follow rigidly the Tunis Agenda so that the reformed IGF should not duplicate the work and mandate of the other organizations.
Fifthly, a Bureau should be set up with a balanced membership of various parties and geographical regions, and its term of reference and rules of procedures should be formulated by the United Nation.
Sixthly, on tenure of the future IGF, we deem it necessary to review the extension of the IGF every two or three years.
In the view of the Chinese delegation, the setting up of a mechanism for Enhanced Cooperation with a reformed IGF will effectively promote the global Internet governance process and facilitate the achievement of Millennium Development Goals.
Thank you, Mr. Chairman.
perjantai 20. marraskuuta 2009
IGF 2009 yhteenveto
Neljännen Internet Governance Forumin, joka päättyi toissapäivänä Sharm el Sheikhissä, jälkeen näyttää erittäin todennäköiseltä, että ensi vuonna Vilnassa järjestettävä viides ei jää viimeiseksi. Alunperin viisivuotiseksi tarkoitettu prosessi siis jatkunee, mutta missä muodossa? Vaikka jatkumisesta tuntui Sharmissa vallitsevan lähes liikuttava yksimielisyys, oli eri intressiryhmien päätöspuheenvuoroissa näkemyseroja siitä, onko samalla kaavalla jatkaminen mielekästä. Suurimpia käytännön tason kysymyksiä on varmasti IGF:n rahoitus ja asema YK:n organisaatiossa. Nykyisellään IGF on ollut melko irrallinen YK:n hallinnosta ja sen rahoitus on hoidettu osallistujamaiden talkoilla. Kiinan edustaja esitti päätöspuheenvuorossaan, että IGF:n rahoituksen pitäisi tulla YK:n budjetista. Tämä tarkoittaisi luultavasti sen sysäämistä ITU:n alaisuuteen. ITU:lla selvästi on suurta mielenkiintoa IGF:ää kohtaa, mutta IGF:n naittaminen ITU:lle kohtaisi varmasti voimakasta vastustusta useissa sidosryhmissä. Kritiikkiä esitettiin myös kokouskäytäntöjä kohtaan. Workshoppien suuri määrä johtaakin helposti siihen, että oikeasti tärkeät asiat helposti hukkuvat massaan.
Mitä sitten ovat ne oikeasti tärkeät asiat Internetin hallinnon kannalta? Ja mitä koko käsitteellä edes tarkoitetaan? Suomen kielen sanat hallinto ja hallinta eivät kumpikaan kovin täsmällisesti vastaa englanninkielistä termiä governance. IGF:n roolin tulisi mielestäni olla sillä harmaalla alueella, joka jää toisaalta kansallisten verkkoresurssien hallinnan ja toisaalta kansainvälisen Internetin keskeisten teknisten resurssien hallinnan (eli ICANNin toimialueen) ulkopuolelle. Ongelmana on, että Internetin välittämän sisällön kautta tuo harmaa alue pitää sisällään inhimillisten aktiviteettien koko kirjon. Tämä ongelma näkyy IGF:ssä aihepiirien ylitarjontana ja yleisenä fokusoimattomuutena. On vaikea kiteyttää mistä keskustellaan, kun yritetään keskustella kaikesta. Tämä monimuotoisuus toimii helposti sellaisten tahojen eduksi, jotka haluavat edistää jotakin agendaa, joka voitaisiin nähdä yleisen edun vastaisena. Esimerkiksi sisällön valvontaa ja rajoittamista on helppo perustella lasten suojelemisella, kun oikeasti halutaan esimerkiksi ehkäistä yhteiskunnallista keskustelua ja kansalaisaktivismia. Suodatus- ja seurantajärjestelmien käyttö harvoin rajoittuu siihen, millä niiden käyttöönotto on alunperin perusteltu.
IGF:n isäntämaa Egyptin harjoittama kansalaisvapauksien rajoittaminen verkossa oli valtavankokoinen niilinvirtahepo keskellä kongressikeskusta, jonka ympäri kaikkien piti kiertää ja olla kuin sitä ei olisikaan. Kiinan verkkosensuuriin viittaaminen julisteessa aiheutti välikohtauksen, joka päätyi jopa BBC:n uutisiin (aiheesta enemmän maanantain blogimerkinnässä). Sananvapautta, yksityisyyden suojaa ja sensurointia toki käsiteltiin workshopeissa, mutta konkreettisten, YK:n jäsenvaltioiden tekemien ihmisoikeuksien loukkausten, mainitsemista piti visusti välttää.
Ihmisoikeuksien lisäksi toinen tärkeä kysymys on pääsy verkkoon. Joillekin se on itsestäänselvää, joillekin hyvin vaikeaa ja suurimmalle osalle maailman ihmisistä mahdotonta. Internet-penetraatioprosentit kehittyvissä maissa ovat surkealla tasolla. Maailmanpankin tilaston mukaan Sierra Leone pitää häntää yhdellä internet-käyttäjällä neljää sataa asukasta kohden, eikä tilanne ole paljon parempi useimmissa muistakaan Afrikan maista.
Jos siis minulta kysyttäisiin, mihin IGF:n tulisi jatkossa keskittyä, vastaisin että ihmisten oikeuteen päästä verkkoon ja ilmaista siellä mielipiteensä ilman pelkoa.
Lisää IGF:stä Jyrki Kasvin blogissa.
Mitä sitten ovat ne oikeasti tärkeät asiat Internetin hallinnon kannalta? Ja mitä koko käsitteellä edes tarkoitetaan? Suomen kielen sanat hallinto ja hallinta eivät kumpikaan kovin täsmällisesti vastaa englanninkielistä termiä governance. IGF:n roolin tulisi mielestäni olla sillä harmaalla alueella, joka jää toisaalta kansallisten verkkoresurssien hallinnan ja toisaalta kansainvälisen Internetin keskeisten teknisten resurssien hallinnan (eli ICANNin toimialueen) ulkopuolelle. Ongelmana on, että Internetin välittämän sisällön kautta tuo harmaa alue pitää sisällään inhimillisten aktiviteettien koko kirjon. Tämä ongelma näkyy IGF:ssä aihepiirien ylitarjontana ja yleisenä fokusoimattomuutena. On vaikea kiteyttää mistä keskustellaan, kun yritetään keskustella kaikesta. Tämä monimuotoisuus toimii helposti sellaisten tahojen eduksi, jotka haluavat edistää jotakin agendaa, joka voitaisiin nähdä yleisen edun vastaisena. Esimerkiksi sisällön valvontaa ja rajoittamista on helppo perustella lasten suojelemisella, kun oikeasti halutaan esimerkiksi ehkäistä yhteiskunnallista keskustelua ja kansalaisaktivismia. Suodatus- ja seurantajärjestelmien käyttö harvoin rajoittuu siihen, millä niiden käyttöönotto on alunperin perusteltu.
IGF:n isäntämaa Egyptin harjoittama kansalaisvapauksien rajoittaminen verkossa oli valtavankokoinen niilinvirtahepo keskellä kongressikeskusta, jonka ympäri kaikkien piti kiertää ja olla kuin sitä ei olisikaan. Kiinan verkkosensuuriin viittaaminen julisteessa aiheutti välikohtauksen, joka päätyi jopa BBC:n uutisiin (aiheesta enemmän maanantain blogimerkinnässä). Sananvapautta, yksityisyyden suojaa ja sensurointia toki käsiteltiin workshopeissa, mutta konkreettisten, YK:n jäsenvaltioiden tekemien ihmisoikeuksien loukkausten, mainitsemista piti visusti välttää.
Ihmisoikeuksien lisäksi toinen tärkeä kysymys on pääsy verkkoon. Joillekin se on itsestäänselvää, joillekin hyvin vaikeaa ja suurimmalle osalle maailman ihmisistä mahdotonta. Internet-penetraatioprosentit kehittyvissä maissa ovat surkealla tasolla. Maailmanpankin tilaston mukaan Sierra Leone pitää häntää yhdellä internet-käyttäjällä neljää sataa asukasta kohden, eikä tilanne ole paljon parempi useimmissa muistakaan Afrikan maista.
Jos siis minulta kysyttäisiin, mihin IGF:n tulisi jatkossa keskittyä, vastaisin että ihmisten oikeuteen päästä verkkoon ja ilmaista siellä mielipiteensä ilman pelkoa.
Lisää IGF:stä Jyrki Kasvin blogissa.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
IGF 2009 päätöspäivä
Neljäs Internet Governance Forum päättyy tänään Sharm el Sheikhissä. Viimeisen päivän ohjelma meni uusiksi, kun sinne lisättiin osuus, jossa puhujana oli Rouva Suzanne Mubarak, Egyptin presidentin vaimo. Tämä tarkoitti myös melkoista lisäystä ennestäänkin tiukkoihiin turvatoimiin. Mm. kaikki kännykät ja kamerat takavarikoitiin portilla. Itse en osallistunut siihen, enkä muihinkaan aamupäivän sessioihin, sillä olin hotellihuoneessa faaraon kirouksen kourissa. Lähempänä puolta päivää uskaltauduin jo paikalle, kun vessassa ei tarvinnut enää ravata viidentoista minuutin välein.
Juuri loppunut sessio oli nimeltään "Taking Stock and Looking Forward – on the desirability of the continuation of the Forum", jossa valituilla eri intressitahojen edustajilla - hallituksilla, kansalaisjärjestöillä, yritysten edustajilla - on kullakin kolme minuuttia aikaa kertoa kantansa siitä, pitäisikö IGF:n jatkua ja missä muodossa. Jatkumisesta näyttää vallitsevan yksimielisyys - jopa Kiinan edustaja ilmoitti hieman yllättäen kannattavansa sitä - mutta siitä, missä muodossa, kuinka kauan ja millä rahoituksella sen tulisi jatkua, onkin melko paljon erilaisia mielipiteitä. Suomen puheenvuoron piti kansanedustaja Jyrki Kasvi.
Nyt jäljellä on vielä workshop-osuus ennen loppuseremoniaa.
Juuri loppunut sessio oli nimeltään "Taking Stock and Looking Forward – on the desirability of the continuation of the Forum", jossa valituilla eri intressitahojen edustajilla - hallituksilla, kansalaisjärjestöillä, yritysten edustajilla - on kullakin kolme minuuttia aikaa kertoa kantansa siitä, pitäisikö IGF:n jatkua ja missä muodossa. Jatkumisesta näyttää vallitsevan yksimielisyys - jopa Kiinan edustaja ilmoitti hieman yllättäen kannattavansa sitä - mutta siitä, missä muodossa, kuinka kauan ja millä rahoituksella sen tulisi jatkua, onkin melko paljon erilaisia mielipiteitä. Suomen puheenvuoron piti kansanedustaja Jyrki Kasvi.
Nyt jäljellä on vielä workshop-osuus ennen loppuseremoniaa.
maanantai 16. marraskuuta 2009
Internet Governance forum 2009
Neljäs Internet Governance Forum on parhaillaan käynnissä Sharm el Sheikhissä Egyptissä. IGF sai alkunsa YK:n Tietoyhteiskuntahuippukokouksesta (World Summit on Information Society, WSIS), joka järjestettiin Genevessä 2003 ja Tunisissa 2005.
Eilen lauantaina oli avajaisseremonia, jossa puhujina olivat mm. Egyptin pääministeri ja viestintäministeri, ITU:n pääsihteeri, EU-komissaari Reding, ISOCin ja ICANNin johtajat, vain muutamia mainitakseni. Lisäksi sessiossa oli keynote-puheenvuorot Tim Berners-Leeltä ja Jerry Yangilta (toinen Yahoon perustajista). Yksi kuuma kysymys on luonnollisesti IGF:n jatko. IGF:n oli alunperin tarkoitus olla viisivuotinen ja päättyä ensi vuonna. Viimeinen IGF-kokous olisi tällöin ensi syksynä Vilnassa. IGF:n jatkamisen tarpeesta vaikuttaa kuitenkin vallitsevan jonkinlainen konsensus. Esimerkiksi komissaari Reding totesi puheenvuorossaan että IGF:n tulee jatkua.
Mielenkiintoinen kysymys on myös isäntämaan suhtautuminen Internetiin. Egypti on päässyt Reporters Sans Frontiers -järjestön Internetin viholliset -listalle, 12 muun kansalaisten vapauksia verkossa voimakkaasti rajoittavan valtion kanssa.
Verkkosensuurista varmasti keskustellaan kokouksen aikana, etenkin kun ensimmäisenä päivänä ehti jo olla välikohtaus, jossa kokouksen turvamiehet tulivat kesken erään session poistamaan seinältä "Access Controlled" -nimistä kirjaa promotoivan julisteen, koska julisteessa oleva lause oli heidän mukaansa YK:n politiikan vastainen. Lause kuului näin: "The first generation of Internet controls consisted largely of building firewalls at key Internet gateways; China's famous "Great Firewall of China" is one of the first national Internet filtering systems." Computerworld on jo ehtinyt uutisoida asian. Video välikohtauksesta on - tottakai - YouTubessa.
YouTubesta löytyy muutenkin runsaasti videomateriaalia hakusanalla IGF 09. Osaa IGF:n sessioista voi seurata suorana webcastina.
Tapahtumaa voi seurata myös Twitteristä, jossa on myös Suomen delegaation igfsuomi -tili. Tweettaan satunnaisesti täältä itsekin.
Eilen lauantaina oli avajaisseremonia, jossa puhujina olivat mm. Egyptin pääministeri ja viestintäministeri, ITU:n pääsihteeri, EU-komissaari Reding, ISOCin ja ICANNin johtajat, vain muutamia mainitakseni. Lisäksi sessiossa oli keynote-puheenvuorot Tim Berners-Leeltä ja Jerry Yangilta (toinen Yahoon perustajista). Yksi kuuma kysymys on luonnollisesti IGF:n jatko. IGF:n oli alunperin tarkoitus olla viisivuotinen ja päättyä ensi vuonna. Viimeinen IGF-kokous olisi tällöin ensi syksynä Vilnassa. IGF:n jatkamisen tarpeesta vaikuttaa kuitenkin vallitsevan jonkinlainen konsensus. Esimerkiksi komissaari Reding totesi puheenvuorossaan että IGF:n tulee jatkua.
Mielenkiintoinen kysymys on myös isäntämaan suhtautuminen Internetiin. Egypti on päässyt Reporters Sans Frontiers -järjestön Internetin viholliset -listalle, 12 muun kansalaisten vapauksia verkossa voimakkaasti rajoittavan valtion kanssa.
Verkkosensuurista varmasti keskustellaan kokouksen aikana, etenkin kun ensimmäisenä päivänä ehti jo olla välikohtaus, jossa kokouksen turvamiehet tulivat kesken erään session poistamaan seinältä "Access Controlled" -nimistä kirjaa promotoivan julisteen, koska julisteessa oleva lause oli heidän mukaansa YK:n politiikan vastainen. Lause kuului näin: "The first generation of Internet controls consisted largely of building firewalls at key Internet gateways; China's famous "Great Firewall of China" is one of the first national Internet filtering systems." Computerworld on jo ehtinyt uutisoida asian. Video välikohtauksesta on - tottakai - YouTubessa.
YouTubesta löytyy muutenkin runsaasti videomateriaalia hakusanalla IGF 09. Osaa IGF:n sessioista voi seurata suorana webcastina.
Tapahtumaa voi seurata myös Twitteristä, jossa on myös Suomen delegaation igfsuomi -tili. Tweettaan satunnaisesti täältä itsekin.
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Piraatti Brysseliin
Ruotsin Piratpartiet sai eilen päättyneissä EU:n parlamenttivaaleissa 7,1 prosenttia äänistä ja paikan EU-parlamentissa. Ilmeisesti jopa kaksi paikkaa oli melko lähellä. Internet Societyn kansainvälisellä sähköpostilistalla asia noteerattiin tuoreeltaan. Näköjään keskustelussa menevät sekaisin Piratpartiet ja Pirate Bay -verkkosivusto, jonka ylläpitäjät tuomittiin Ruotsissa hiljattain vankeusrangaistuksiin tekijänoikeusrikoksista.
Mielenkiintoista nähdä mihin ryhmään Piraattipuolueen meppi EU-parlamentissa asettuu ja minkälaista vaikuttavuutta saa aikaan. Yhden asian puolueen mielekkyydestä ja elinkelpoisuudesta pitkällä aikavälillä voi tietysti olla montaa mieltä, mutta perusteellinen keskustelu kansalaisten oikeuksista tietoyhteiskunnassa on juuri nyt tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin. Eikä tarve sille todennäköisesti tule ihan pian vähenemäänkään.
Suomen Piraattipuolue aikoo näillä näkymin osallistua seuraaviin eduskuntavaaleihin 2011.
Mielenkiintoista nähdä mihin ryhmään Piraattipuolueen meppi EU-parlamentissa asettuu ja minkälaista vaikuttavuutta saa aikaan. Yhden asian puolueen mielekkyydestä ja elinkelpoisuudesta pitkällä aikavälillä voi tietysti olla montaa mieltä, mutta perusteellinen keskustelu kansalaisten oikeuksista tietoyhteiskunnassa on juuri nyt tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin. Eikä tarve sille todennäköisesti tule ihan pian vähenemäänkään.
Suomen Piraattipuolue aikoo näillä näkymin osallistua seuraaviin eduskuntavaaleihin 2011.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
