Mindtrek 2009

Kyllä Mindtrek on sitten hieno tapahtuma. Paljon kauhean fiksuja ihmisiä puhumassa hirveän viisaita, eikä ainuttakaan kravattia kaulassa. No yhdellä naisella oli, mutta kuitenkin.

Mindtrekissä on näiden kahden päivän aikana ollut paljon puhetta sosiaalisen median tulevaisuudesta ja tavoista, joilla se meihin vaikuttaa. Osa näistä visioista on mielenkiintoisia ja innostavia ja osa suorastaan pelottavia. Väistämättä tulee mieleen kysymys onko tulevaisuudessa mahdollista jättäytyä näiden verkostojen ulkopuolelle, ilman että samalla jättäytyy ulkopuolelle koko yhteiskunnasta? Entä jos arvostaa yksityisyyttä enemmän kuin yhteisöllisyyttä? Entä jos ei halua olla kaikkien tavoitettavissa kaiken aikaa? Voiko kaikkialle ulottuvassa tietoyhteiskunnassa vaatia tulla jätetyksi rauhaan? Vaikeita kysymyksiä, joita tullaan lähiaikoina varmasti kyselemään yhä useammin.

Keynote-puheenvuoroista ylivoimaisesti mielenkiintoisin oli Chris Messina OpenID Foundationista. Hänen esityksensä herätti tärkeän kysymyksen siitä, kuka omistaa sosiaaliset verkostot Internetissä? Käyttäjät itse, vai yhteisöpalvelut, kuten Facebook. Kysymys nousee esiin erityisesti tilanteissa, joissa palvelu lopetetaan, kun sen tekijöiltä loppuvat rahat tai se myydään yhdistetään toiseen palveluun. Palvelusta voi mahdollisesti pelastaa sinne lataamansa kuvat tai muut tiedostot ja ehkä sen kautta lähetetyt viestit, mutta ei niitä yhteyksiä, joita sen kautta on luonut toisiin käyttäjiin. Sosiaalista verkostoa, toisin sanoen. OpenID ei sinällään ole ratkaisu tähän pulmaan, ainakaan tällä hetkellä. Se on vain työkalu identiteettien hallintaan. Avoin protokollastandardi sosiaalisille verkostoille, voisi sen sijaan olla ratkaisu. Pikaviestiprotokolla Jabber on jo askel tähän suuntaan. Suoraan sosiaalisen median alueella on käynnissä ainakin kaksi projektia: Distributed Social Networking Protocol (DSNO) ja SNOIP – Social Network Protocol.

Ohjelmassa oli monia muitakin hyviä esityksiä, kuten Jyri Engeström (Google) "Snack Size Sociality: Affection, Influence and Identity in the Days of Bite-Sized Media" ja Adam Greenfield (Do projects) "Elements of a networked urbanism". Hauskimpia esityksiä olivat suomalainen Ball-IT, joka valmistaa liiketunnistimilla ja Bluetooth-sirulla varustettuja palloja, joita voi käyttää vaikkapa peliohjaimena tai askelmittarina sekä brittiläinen puettavaa tietotekniikkaa valmistava Cute Circuit, jonka Hug Shirt -paidoilla voi välittää etähalauksia toisille samanlaista paitaa käyttäville.

Edit 2009-10-08: samasta aiheesta tarinaa myös kollega Susanna Hyvärisen blogissa.