Julkisella sektorilla on viime vuosina alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota tietojärjestelmien yhteentoimivuuteen. Järjestelmien kyvyttömyys vaihtaa tietoja keskenään vaikeuttaa viranomaisten välistä yhteistyötä, hidastaa sähköisten palveluiden kehittämistä ja aiheuttaa kustannuksia. Sähköisten palveluiden lisääntyminen ja prosessien automatisointi kasvattavat vaatimuksia järjestelmien yhteentoimivuudelle. Myös tietojen vaihto EU:n jäsenvaltioiden kesken lisääntyy koko ajan. Julkisessa hallinnossa onkin lähdetty yhtenäistämään käytäntöjä ja teknologiaa ottamalla käyttöön niin sanottu kokonaisarkkitehtuuri-lähestymistapa (Enterprise Architecture). Oleellinen osa kokonaisarkkitehtuurin toteuttamista on sopiminen yhteisesti käytettävistä standardeista. Yhteisten standardien listausta kutsutaan yleisesti standardisalkuksi (Standards Portfolio).
Julkisen hallinnon suositusjärjestelmän (JHS-järjestelmä) alla on tänä syksynä käynnistynyt hanke, jossa kootaan julkiselle sektorille omaa IT-standardisalkkua. Tavoitteena on lisätä yhteentoimivuutta valitsemalla yhteisesti noudatettavia standardeja. Erityistä huomiota kiinnitetään tietojärjestelmien välisien rajapintojen määrittelyyn liittyviin standardeihin. Standardisalkku tulee olemaan osa julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuria, jota valmistellaan valtiovarainministeriössä toimivassa valtion IT-johtamisen yksikössä (ValtIT).
Sana ”standardisalkku” on sinällään hieman harhaanjohtava, koska salkku tulee sisältämään muitakin teknisiä määrittelyjä, kuin virallisten standardisointiorganisaatioiden julkaisemia. Monilla keskeisillä tietotekniikan ”standardeilla”, kuten esimerkiksi World Wide Web –konsortion (W3C) suosituksilla tai Internet Engineering Task Forcen (IETF) RFC-dokumenteilla, ei ole mitään virallista asemaa. Monet kyseisistä määrittelyistä kuitenkin mahdollistavat sen, että voimme käyttää Internetissä olevaa sisältöä ja palveluita, riippumatta siitä, mitä laitteistoa tai käyttöjärjestelmää käytämme. Juuri tämä onkin keskeistä yhteentoimivuudessa. Se voidaan saavuttaa joko niin, että kaikki käyttävät yhtä suljettua järjestelmää, tai niin, että noudatetaan yhdessä sovittuja määrityksiä, joiden avulla eri valmistajien laitteet ja ohjelmistot toimivat yhteen. Lisäksi näiden määritysten tulisi olla mahdollisimman avoimia. Avoimuus tarkoittaa paitsi määritysten valmistelun ja julkaistujen dokumenttien saatavuutta, myös sitä, ettei ole olemassa patentteja tai muita tekijänoikeudellisia rajoituksia niiden hyödyntämiselle. Alkuvaiheessa salkkuun todennäköisesti valitaan määrittelyjä, joilla on mahdollisimman suuri vaikuttavuus yhteentoimivuuteen ja jotka ovat jokseenkin kaikille toimijoille yhteisiä.
Toimialakohtaisia standardisalkkuja on julkisessa hallinnossa laadittu jo joitakin. Näistä mainittakoon mm. kansallisen digitaalisen kirjaston ja sosiaalialan tietoteknologiahankkeen salkut. JHS-hankkeessa ei suinkaan ole tarkoitus tehdä päällekkäistä työtä, vaan mennä yleisemmälle tasolle ja hyödyntää näissä hankkeissa syntynyttä asiantuntemusta.
Tällä hetkellä ei ole olemassa mekanismia, jolla julkisen hallinnon organisaatioita voitaisiin velvoittaa noudattamaan tiettyjä standardeja. Vuoden 2011 alusta on kuitenkin tulossa voimaan niin sanottu tietohallintolaki, jonka avulla pyritään yhteentoimivuuteen ottamalla käyttöön yhtenäiset julkisen hallinnon ja valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurien suunnittelu- ja kuvaamisjärjestelmät, yhteentoimivuuden edellyttämät kuvaukset ja määritykset sekä julkisen hallinnon tietohallinnon yhteiset palvelut. Lisäksi laissa säädettäisiin menettelystä, jolla julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunnan (JUHTA) suosituksena antamat merkittävimmät JHS-suositukset koskien julkisen hallinnon tietohallinnon yhteistä kokonaisarkkitehtuuria ja sen edellyttämiä yhteentoimivuuden kuvauksia ja määrityksiä voitaisiin valtiovarainministeriön päätöksellä vahvistaa julkisen hallinnon tietohallinnon standardiksi (JH-standardi). Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää JH-standardin velvoittavuudesta.
Velvoittavat standardit ovat tehokas keino parantaa yhteentoimivuutta, mutta niiden valinnassa tulee olla tarkkana. Järjestelmästä ei saa tehdä liian tiukkaa, vaan sen täytyy huomioida olemassa olevat toteutukset ja jättää tilaa myös innovaatioille. Esimerkiksi Hollannissa, jossa on jo jonkin aikaa ollut käytössä pakollisia IT-standardeja julkiselle hallinnolle, sovelletaan niin sanottua ”noudata tai selitä” (comply or explain) –politiikkaa. Velvoittavastakin standardista voidaan poiketa, jos siihen on riittävät perustelut.
Standardisalkkua koskeva JHS-suositus valmistunee kevään 2011 aikana, mutta varsinainen työ alkaa vasta sen jälkeen. Yhtä aikaa itse salkun kanssa täytyy suunnitella myös sen ylläpitoon tarvittava prosessi ja organisaatio, jotta se saadaan myös pidettyä ajan tasalla. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota siihen, että eri sidosryhmät, kuten valtion virastot, kunnat ja tietojärjestelmien toimittajat, saavat ilmaista mielipiteensä salkun sisällöstä. Laajakaan työryhmä ei voi omata kaikkea tarvittavaa asiantuntemusta näin vaativasta kokonaisuudesta.
Standardisalkkutyöryhmän kotisivu
Tekstit
